Söpö essu

Tytär pyysi mamia tekemään hänelle söpön essun. Pienestä Nappipuodista löytyi sopivan söpö, mutta toisaalta rouheahko kangas. Reunakantiksi valitsin punaisen vinonauhan, koska tyttö oli hankkinut punaisen kahvinkeittimen itselleen. Leikkasin kankaan oman, vanhan, hyväksi havaitun essun mallilla. 

Torkkupeitto pajuneliöistä

Ennen Kalevala calia virkkasin toiseksi vanhimmalle tyttärelle torkkupeiton pajuneliöistä. Aloitin työn ajatuksena tuhota lankavarastoja, mutta hieman jouduin jotain lankaa ostamaan lisääkin, että sain peiton tehtyä valmiiksi. Pääosin lankana on käytetty Novitan Nallea, joissa värinä kettu, luonnonvalkoinen, pellava ja grafiitti. Vaalen keltaista Nallea, jota ei ole enää ollut hetkeen lankakartalla, on joidenkin neliöiden keskellä. 

Lisänä käytin tumman harmaata Katian merino tweed -langan loppua, joka jäi viime talvena neulomastani villatakista yli. (Lanka, jossa selkeitä, vaaleita pilkkuja). Yhdistin palat ja tein reunuksen Novitan maitokaakaon värisellä Pikkusiskolla. Minulla oli myös luonnon vaaleaa pikkusiskoa hieman, joten senkin lopun virkkasin joidenkin neliöiden keskelle. Pikkusiskoon en löytänyt enää lankakarttaa, joten oletan, että sen valmistus on ehkä lopetettu. 

Kooltaan peitto on n. 150 cm x 220 cm. Paloja yhteensä 154 kpl. Yhdistys samalla ohjeella kuin aiemmin keväällä tekemässäni isoäidinneliöistä tehdyssä peitossa. 

Varsin hyvältähän tuo peitto olisi näyttänyt omallakin sohvalla. Itselleen tulee tehtyä ihan liian harvoin mitään, joten josko siitä ottaisin ensi vuodelle tavoitteen: torkkupeitto virkaten ihan itselle. 

Kalevala cal -projektini

Syksyllä netissä alkanut Kalevala cal -projekti houkutteli ja päätin tehdä pari peittoa joululahjoiksi.  

Kahta peittoa aloitin, mutta puolessa välissä hommaa esikoinen ilmaisi ihailuaan hieman eri värisävyille, mitä oli tehnyt, joten: eikun kolmas tulille.

Kaikki peitot valmistui ajoissa, vaikka viimeistä teinkin vielä joulupäivän aamuna. Lahjan saaja oli tulossa tapanina kyläilemään, joten ehdin vielä prässätäkin peiton valmiiksi ennen hänen kotiin lähtöään. 

Värikkäin peitto oli se, minkä palat tein alussa ensin, joten muista peitoista karsiutui joitain paloja, minkä lopputulos tai tekeminen ei miellyttänyt. Loppukirissä värikäs jäi viimeiseksi, että ehdin saada kaksi muuta ennen joulua valmiiksi ja pakettiin kuusen alle aattona. 

Esikoisen kissakin oli hyväksynyt peiton heti kättelyssä makuualustakseen. Lämminhän siinä on kölliä. Lankana kaikissa peitoissa Novitan 7 veljestä ja yhdistäminen Nallella. Kun sain työt valmiiksi, pesin peitot koneessa villanpesuohjelmalla. Pesun jälkeen neulasin peiton mittoihinsa alustalle kuivumaan. 

Esikoisen peitoon tein yhtä palaa kaksi kappaletta, värit hieman eri järjestyksessä keskenään. 

Mielenkiintoinen, hauska projekti, vaikka tietenkin jotain kritisoitavaakin löysin ohjeistuksista. Ison työn olivat toki suunnittelijat tehneet, siitä heille iso kiitos!

(Kuvat otettu kännykällä, joten kuvien laatu ei nyt päätä huimaa.)