keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Tiedättehän Strömsön?

Sen sanonnan, mikä siitä kansan suussa kulkee? Minäkin tiedän, eikä meillä ole viime aikoina mennyt ihan kuten siellä... 



(Tästä kuvasta saa hyvän käsityksen siitä miten kaukana bideet on istuimesta.)

Puolitoista vuotta kestänyt odotus päästä uuteen kotiin sai täyttymyksensä 28.10., kun saimme käteemme uuden asunnon avaimet. Ei kun tavarat sisään ja nauttimaan elämästä ja uudesta kodista... Niinhän sitä luulisi, ja toki tavarat kannettiin sisään, koska muuttoavut ja -vapaat oli järjestetty, mutta se täyttymys oli ja on edelleen hyvin kyseenalainen. Nimittäin: Ihan ei saatu sitä mitä odotettiin ja mitä meille oli luvattu. 


(X on notkelma/kuoppa, muut merkit rikkoutuneita pintoja.)

Avainta käteen saadessani kysyin, että mihin pyörävarastoon avain käy, että tietäsin laittaa lasten pyörät sinne heti, kun koulusta tulivat suoraan uudelle kodille. Avainten luovuttaja, joka oli sama henkilö, kuka oli luvannut pyörävaraston käyttön meille kuuluvan, kehoitti kokeilmaan ja sillä se sitten selviäisi. Minähän kokeilin, eikä avain käynyt mihinkään oveen, ei. Kysyin asiaa henkilöltä, joka oli pestattu opastamaan meitä alkuun käytännön asioissa, kuten ilmastoinnissa ja lämmön säädössä, asunnon suhteen.  Tämä totesi, ettei pyörävarastojen käyttö kuulu meille rivitalon asukkaille ollenkaan. Sanoin hänelle, että sitä asiaan olen nimenomaan aiemmin jo kysynyt ja se on meille nimenomaan luvattu, joten oletan, että tulemme avaimet myös saamaan... Vastaus oli tylysti, että myyntimies ei ole tiennyt mistä puhuu ja onhan tuossa pihassa pyörätelineitä ja meillä oma kylmävarasto asunnon edessä. Pyörät voi laittaa sinne, jos ei talvella miellytä pitää pyörätelineissä. 




No, pyörät on nyt omassa varastossa. Käytännössä varastoon ei muuta juuri neljän henkilön pyörien lisäksi mahdu ja onhan kerrostalon puolella asuvillakin erikseen häkkivarastot ja silti saavat käyttää pyörävarastoja. Myöhemmin selvisi, että pyörävaraston käyttöoikeus oli luvattu myös naapurillemme, mutta lupaus oli pyörretty samoin kuin meillä. Käyn pyörällä edellen töissä vuoden ajasta huolimatta, joten sen olisi oltava sula aamulla töihin lähtiessä. Ei auta kuin tuoda nastarenkainen pyörä yöksi eteiseen lämpiämään, että aamulla vaihteet toimisivat. Lattiat on suojattava. "Onneksi" ulko-ovi on vielä odottamassa remonttia. Harmittaisi, jos uuden, kunnollisen ulko-oven pyöräni takia kolhisin. 




Noh, eikun nielemään katkera kalkki sillä kohtaa ja odottamaan seuraavaa siirtoa. Ja sitten nautiskelemaan uudesta kodista... Äkkiseltään kaikki näytti olevan kunnossa, mutta kun aloimme tutkailla paikkoja vähän tarkemmin huomasimme ettei näin ollutkaan ja vikoja on tullut vastaan jatkuvasti lisää. Loputon suo, sanoisin. 

Nopsaan summattuna havaitsemiamme vikoja: 

-Ulko-ovi näytti valmiiksi kolhitulta ja siinä oli kahdessa kohtaa teipin jäljet, joita ei puhdistamalla saanut irti, vaan ne oli ikään kuin maalin sisässä.

-Vessan ovi oli valmiiksi naarmuinen ja vessasta puuttuivat putkien suojat, joten viimeistely oli jäänyt kesken. 

-Bideen pidike oli asennettu aluksi väärään paikkaan, mutta korjattu väärinpäin asennetulla mukitelineellä, vaikka oli katselmuksen yhteydessä puhe, että kyseinen laatta vaihdetaan. Muutenkin bideet on molemmissa vessoissa niin kaukana wc-istuimesta, ettei lapsilla ulotu kädet hanan avaamiseen. Hyvä, että minä jotenkin saan sen kurkoteltua pitkillä käsilläni. 

-Laminaattilattiat notkuivat jalan alla enemmän kuin mielestämme pitäisi ja ne läsähtivät paikoin jalan alla lattialla kävellessä. Näitä kuoppakohtia löytyi yhteensä melkein 20 kpl. Ja kun oikein kunnolla aloimme laminaattia tutkia, huomasimme, että laminaatin saumoissa oli pintavikoja olohuoneen ja portaikon alueella yli 60 kpl. Makuuhuoneista löytyy laminaattivikoja vielä lisää, mutta sillä kohtaa, kun ehdimme paneutua asiaan, oli makkarit täynnä tavaraa ja sekä rakentaja että rakennuttaja ovat sitä mieltä, että ne katsotaan uudelleen vuositarkastuksen yhteydessä. 

-Yhdestä portaasta puuttui pala laminaattia ja listojen välistä näkyi alla oleva valu. Metallilistat, joilla portaat oli viimeistelty, eivät olleet kaikki tarpeeksi pitkiä. 

-Osat seinistä on tehty vinoon tai kuperaksi. Yksi seinä oli jo katselmuken perusteella korjattu ennen luovutusta, silti näitä riittää. 

-Yksi ikkuna on asennettu lähtökohtaisesti vinoon ja ikkunan pielet oli viimeistelty joka suunnalta vinoiksi. 

-Olohuoneen ikkunan pokasta oli haljennut säle n. 10 cm matkalta. 

-Jääkaappia ja pakastinta ei saa täysin joka suunnalta suoraan, koska säädöissä loppuu vara lattian epätasaisuuden vuoksi. 

Kaksi ensimmäistä viikkoa jouduimme käymään kiivasta keskustelua rakentajan kanssa, että vioille alettiin tehdä mitään. Saimme osaksemme vähättelyä, kunnes merkitsimme lattian viat teipein ja kuvasimme sen yksityiskohtaisesti. Onneksi yksi ystävä vinkkasi Uuden asunnon laatukäsikirjasta, että saimme käsityksen mitä voimme vaatia. Keskustelun tuoksena viime viikolla remontoitiin alakerran lattia kokonaan ja portaita kunnostettiin. Tällä viikolla on suoristettu ikkunan pieliä ja yhtä seinää vähän ja pienempiä kolhuja peitelty. Osan korjaus jätetään suosiolla vuositarkastuksen yhteyteen, vaikka olisimme halunneet, että korjauset tehtäisiin heti pois alta.  

Kun alakerta oli remontissa, siirreettin piano pois muutamaksi päiväksi. Raksamiehet meinasivat nostaa sen neljän miehen voimalla, mutta puoliso ei tähän suostunut, vaan halusi hommaa hoitaamaan ammattilaiset, joilla on vakuutus. Piano palautettiin lattian valmistuttua ja minä katsoin kotiin tullessani, että mikä karvatuppo siellä kulmassa roikkuu. Meni kädellä sipaisemaan tukon pois, joka olikin pianon ruttuun menny kulma. Palat murenivat lattialle sipaisun voimasta. Pianon kuljetusfirma oli takaisin tuodessaan kolhinut kulman ja pedaalien kiinnitys oli ottanut osumaa ilmeisesti samalla, koska niistä kuului outoa nitinää, jota ei ennen ollut kuulunut.  Tällä kohtaa alkoi olla jo niin viimeinen pisara lähellä, ettei vaan voinut enää käsittää tämänkin olevan totta. Onneksi kuljetusfirma otti siitä vastuun ja piano lähti tällä viikolla korjaukseen. 

Tässä on tullut aika selväksi se, että ostajana joutuu yksin vaatimaan oikeuksiaan, jos niitä mielii saada, tai täytyy tyytyä huonoon, jos ei jaksa oikeuksiaan vaatia. Rakennuttaja ei ole ollut millään lailla tukena, vaikka luulisi olevan heidänkin etunsa, että laatu pysyisi korkeana. Päin vastoin! He tukivat rakentajaa siinä, että osan korjauksista voi jättää vuositarkastuksen yhteyteen. 

Olen kysynyt rakennuttajalta viikko sitten mitä hyvitystä tästä saamme, koska emme ole edelleenkään ihan normaalia elämää päässeet remonttimiesten takia elämään, mutta mitään vastausta en ole asiaan saanut, eli siitä täytyy uudelleen avata keskustelu. Myöskään pyörävaraston avainta emme oli edelleenkään saaneet käyttöömme. 

Ja jottei tämä lysti ihan tähän loppuisi, niin olin alkusyksystä hukannut edellisen asunnon yhden avaimen. Tietenkään suutarilla tilalle teetetty avain ei käynyt, vaan avainten luovutuksen yhteydessä jouduin maksamaan avainten uuden sarjoituksen. Voin kertoa, ei ole halpaa lystiä se, ei. 

On hieman ollut fiilikset maassa ja juuri nyt tuntuu aika vaikealta mieltää, että jonain päivänä tämä kaikki on vain muisto muiden joukossa. Tuntuu myös hieman vaikelta kuvitella, että vielä tulee päivä jolloin tämä asunto alkaa tuntua kodilta. Optimistina yritän kuitenkin ajatella, että ehkä se on mahdollista. Sitten joskus. 


Ei kommentteja: