maanantai 29. kesäkuuta 2015

Työmatkalla Latviassa osa 1.


Juhannuksen jälkeen maanantaiaamuna aikaisin alkoi työseikkailu Riikaan, Latviaan. Menimme autolautalla Helsingistä Tallinnaan ja siltä ajoimme Riikan lähistölle, Baldoneen, autoilla. 


Matkassa oli mukana 6 nuorta naista ja meitä varttuneempia, jolla on avaimet, oli 3. Olimme liikkeellä kahdella autolla. Ajoin toista autoa mennen tullen iskiaksen tuikkiessa välillä muistutuksiaan taukojen tärkeydestä. Osittain huonokuntoiset tiet eivät auttaneet asiaa lainkaan. 


Majoituimme mökkiin, jossa oli 260 m2 tilaa temmeltää. Mökissä oli kaikki mahdolliset mukavuudet, jota vaan toivoa saattaa.


Saunkin löytyi ja takapihalta kaksi paljua. Niitä emme tosin käyttäneet, mikä aiheutti avainten luovuttajalle hieman hämmennystä, mutta saunaan pääsee kotonakin.


Ensimmäinen päivä meni ajaessa Tallinnasta kohteeseen, toisena päivänä satoi, joten vietimme sen sisätiloissa ostoskeskuksessa Riikan liepeillä. Kolmantena päivänä lähdimme Riikan keskustaan. Torilta löytyi mm. tuoreita, isoja valkosipuleita. Jätimme aluksi auton köyhien ja venäläisten asuinalueen liepeille. Joku onneton kulkija yritti murtautua saksien avulla autoomme, mutta nuoret ystävämme olivat juuri palailemassa autolle ja hätistivät tunkeutujan matkoihinsa kunnon metelillä. 


Hain itsekseni neljä kätköä ja yhdessä työkavereiden kanssa saman verran. Majapaikan lähistöllä kätköt olivat luokkaa "tulipahan haettua", mutta Riikassa niissä oli selkeästi enemmän jujua. 


SPOILAUSTA TULOSSA, JOTEN HARKITSE LUETKO TÄMÄN KUVATEKSTIN, MIKÄLI AIOT MENNÄ RIIKAAN KÄTKÖILEMÄÄN!
Päivän paras ja ehkäpä koko kätköilyhistorianikin kärkipäähän yltävä TeaHouse-kätkö Riikan sydämmessä sai hymyilemään. Etsin kätköä ensin jonkin aikaa rakennuksen ulkopuolelta, mutta lopulta luin vinkin, jonka johdattamana menin sisälle TeaHouseen. En ehtinyt sanoa paikan työntekijöille mitään, kun bongasin minua varten tiskille nostetun kätkörasian ja nauravat myyjättäret. Olin ilmeisesti herättänyt heidän huomionsa pasteeraamalla rakennuksen ympärillä kulmat kurtussa. 


Pidimme sadetta ja nautiskelimme lämpimät juomat TeaHousen mukavilla patjoilla ja tyynyillä kätkön loggauksen jälkeen. 


Nyt on Latviakin saatu omalle kätkökartalle vihreäksi. 


Latviassa vietetään juhannusta vielä omalla paikallaan 23.-24.6. Mennessä tien varret olivat täynnä pysähtyneitä autoja ja kukkien poimijoita. Myös valmiiden seppeleiden ja muiden kukkapuskien myyjiä oli erityisesti Riikan liepeillä. Monet autot oli koristeltu tammen lehdin. Katukuvassa oli puisia seppeleitä sielä täällä rykelminä. 




sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Juoksukoulun finaali


Tervepä teille, pitkästä aika! Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten äitienpäiväkakun teon. 

Uusissa maisemissa on juoksenneltu jo tovi, muutosta on nyt kolme viikkoa aikaa. Ihan kirjaimellisesti en ole töiden ja muuton takia pystynyt juoksukoulua tekemään ja olen sitä ihan itse muokkaillut omiin kuvioihin sopivaksi, mutta siitä huolimatta tänään juoksin tuon tavoitekympin yllä näkyvin tuloksin. Juoksu tuntui helpolta. Tosin iskiashermo on vihoitellu jo ainakin puolivuotta lähes päivittäin, joten se siellä taas muistuttelee itsestään tämänpäiväisen lenkin jäljiltä tälläkin hetkellä. Erityisesti tunnen sen nahoissani, kun juoksen asfalttipinnalla. Harkinnassa on juoksuklinikalla käynti, että saa kunnon opastuksen ja vinkkejä kenkien ja askelluksen suhteen. 

Nyt kun yksi tavoite on saavutettu, uutta pukkaa. Seuraava tavoite on juosta tuo kymppi alle tuntiin. Heinäkuun lopussa Sibeliusmaratonissa Hämeenlinnassa toivon pystyväni tuon tunnin alittamaan. Ja sitten isompana tavoitteenani on, että viimeistään ensi keväänä juoksen puolimaratonin. Tavoitteita pitää olla, että pysyy motivaatio korkealla. 

Painotavoitteiden kanssa olen myös hiljakseen edistynyt. Eilen aamulla vaaka näytti armollisesti 68 kg, joka on helmikuun lähtötilanteesta -7,6 kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että esikoisen ja ystävän kanssa on lyöty jo lukkoon kesälomalle hyvänolon viikonloppu Tampereella. Kööpenhaminan matkan varaamiseen on vielä 3 kg matkaa, joten realistisesti sinne mennään joskus syksyllä tai viimeistään joulun aikaan.