sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Elämä on taas yhtä hässäkkää

(Jos ihmettelet, miten kuva liittyy mihinkään, niin ainakin siten, etten enää tässä puutarhassa kasvata itselleni terveellistä syötävää.)

Vihdoin on tapahtunut asia, jota on kauan odotettu. Tai ainakin minä olen odottanut. Saimme asunnon myytyä ja nyt olemme uuden edessä. Kaupat varmistui alkuviikosta, joten ollaan tässä pähkäilty, että mihinkäs nyt sitten suuntaamme. 

Löysimme jo uuden kodin, mutta sitä aletaan rakentamaan vasta syksyllä ja sisäänmuutto tapahtunee elokuussa 2016. Tähän väliin on vielä löydettävä jokin vaihtoehto ennen tuota. Paikasta, mistä lapset voivat kulkea jo ensi lukuvuoden koulussa, joka tulee olemaan lähikoulumme. Olen kuitenkin luottavainen, että hyvä vaihtoehto kyllä löytynee, eikä kannata panikoida. 

Painonhallintaprojekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Viisi viikkoa on takana, kiloja on lähtenyt 3,4. Vyötärökin on kaventunut viitisen senttiä. Tosin painoni heittelee päivästä toiseen yllättävän paljon, eikä pudotus ole vaa'alla tasaista, vaan välillä mennään takaisin päinkin. Elimistöni tuntuu keräävän ylimääräistä nestettä todella helposti. Ainoaksi järkeväksi syyksi epäilen, että olen ollut ilmeisen stressaantunut ennen kuin teimme lopullisen päätöksen myymisestä. Unet ovat jääneet turhan vähiin, koska olen herännyt aamuyöstä joko kissan hölmöilyihin tai vessareissulle, eikä sen jälkeen uni ole suostunut tulemaan silmään, vaan asiat ovat alkaneet pyöriä päässä hullunmyllyssä.

Syömisten suhteen olen ollut tyytyväinen itseeni. Amélien syntymäpäivänä olin etukäteen päättänyt syödä palan kakkua, samoin omien synttäreiden huudeilla ja näin myös tein ilman sen kummepia tunnontuskia. Muita mielitekoja ei oikein ole edes ollut ja suklaakakku, jota oman synttärin kunniaksi tein, oli ehkä pikkuinen pettymys. Ei siinä kai mitään vikaa ollut, mutta jälkeen päin ajattelin, että olisi pitänyt tehdä mielummin raikas piimähyytelökakku, eikä raskasta suklaakakkua. 

Pääsiäisenä ajattelin herkutella mämmillä kerran tai pari, mutta muuten en pidä ajankohtaa mitenkään erityisenä, enkä koe jääväni mistään paitsi. Pashaa olen vuosittain tehnyt, mutta nyt ajattelin jättää sen väliin, koska maitorahkaa tulee syötyä muutenkin päivittäin. 

Kokeilin ostaa paljon kohuttua Skyriä, Islannin ihmettä. Ei ollut mun juttuni ainakaan maustettuna. Niihin oli laitettu minun makuuni ihan liikaa makeutusainetta ja sen liian äitelä maku jäi tuntikausiksi suuhini. Pitäydyn vastakin rahkan ja maustamattoman jogurtin sekoituksessa. 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Muutoksen vaikeus/helppous


(Lähes alaston totuus viime kesältä. Lihapulla tikun nokassa, vai miten se äiteen sanonta meneekään...)

Olen viime viikkoina miettinyt paljon muutosten tekemistä, niiden vaikeutta ja toisaalta taas helppoutta. Mikä siinä on, että saman muutoksen tekeminen voi olla jollakin hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeaa ja toisella hetkellä ei mitään ongelmaa ja kaikki lähtee rullaamaan heti kättelyssä ilman hankaluuksia, epäilystä, koittelemuksia jne. 

Tietenkin nivon nyt muutoksen tällä kertaa painonhallintaan. Laihdutin elokuusta 2002 tammikuulle 2003 yhteensä 17 kg. Olimme olleet perheen kesken heinäkuussa kesälomalla ja nautiskelleet lomasta täysin siemauksin, erityisesti suun kautta. Loman jälkeen painoin noin 78 kg, 3 viikon loman aikana painoa oli tullut 3 kiloa lisää. Noin paljon olin aiemmin painanut vain raskauksien loppuvaiheessa.  Mitta tuli lopullisesti täyteen, kun näin valokuvan, jonka ystävät olivat ottaneet tuona samana kesänä minusta käydessään meillä. En halunnut näyttää siltä, mitä kuvassa näin, joten tein nopean päätöksen, että muutos on tapahduttava ja se alkaa juurikin sillä hetkellä. Laihdutin päämäärätietoisesti itseni 61 kiloon. Tuolloin laskin pisteitä Painonvartijoiden ohjeiden mukaan, liikuin pääasiassa kävellen ja pyöräillen. Pisteitä laskiessa tuli sen verran vähän kaloreita, että lipsumiset kerran viikossa pidetyn herkkupäivän muodossa vain vauhdittivat painon putoamista, koska muutoin elimistö olisi mennyt säästöliekille. Virallisia lipsumisia ei näin ollen juurikaan tullut, vaan menin projektini kanssa eteen päin hyvin tasaisesti ja helposti.  

Aloin tehdä enemmän lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa vasta, kun olin saavuttanut tavoitepainoni ja salitreeni toikin lihasten kasvaessa muutaman lisäkilon. Kieltämättä tuo 61 kilon paino oli minulle hieman liian vähän (170 cm pituutta), joten lihasmassan kasvaminen, sekä sen myötä painon pieni nousu, ei ollut ollenkaan huono asia. Pitkään painoni pysyi 65-68 kilon välillä, minkä tunsinkin itselleni ominaiseksi, hyvänolon painoksi. Sitten tuli uudet raskaudet, eikä kilojen palautus noihin lukemiin ollut enää ihan yksinkertaista. Elämään oli tullut pienten lasten ja opiskelun myötä monenlaista painetta. Vaikka itsellä tietämys kasvoi, oli itsensä hillitseminen, sekä ruotuun saaminen työn ja tuskan takana.  Tuota kamppailua olen käynyt itseni kanssa viimeisen seitsemän vuotta.

Liityin Kiloklubiin jälkimmäisen lapsisarjan oleessa pieniä. Välillä merkkailin syömisiä ylös ahkerammin ja sain karistettua hyvin kiloja, välillä homma jäi ja huomasin palaavani salakavalasti takaisin herkuttelijan elämään. Nyt helmikuussa sairauslomalla ollessani kypsyin taas ajatukseen ryhtiliikkeestä. Alku on tuntunut nyt jotenkin palon helpommalta ja luontevammalta, kuin muina kertoina viime vuosina, kun olen yrittänyt saada itseäni tekemään muutosta. Muutoksen tekeminen on tuntunut nyt ainoalta oikealta ratkaisulta, eikä sen toteuttaminen ole ollut ollenkaan vaikeaa, kun halua on ollut. 

Mikä sitten on nyt ollut toisin, verrattuna edellisiin pyristely-yrityksiin? Mikä oli erilailla silloin vuonna 2002? Ensinnäkin tärkeä asian on se, että vuonna 2002 vanhin lapsi oli 10, toinen 8, nyt nuoremmat ovat 9 ja 7. Lapset olivat ja ovat nytkin kasvaneet, eivätkä ole enää niin riippuvaisia minusta. Toisekseen olin ollut tuolloin lomalla ja nyt olin kotona sairauslomalla useamman viikon, jolloin sterssitaso on ollut päätöstä tehdessä aika alhaalla ja ennen päätöksen tekoa on ollut aikaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan kokonaisvaltaisesti. 

Ei asiantuntijat turhaan puhu siitä, ettei kannata aloittaa painonpudotusprojektia, jos elämässä on paljon muita paineita samaan aikaan. Aloitus on hyvä tehdä mahdollisimman seesteisessä vaiheessa. Tunnistan itseni kyllä tuosta. Kun olen saanut projektin hyvään alkuun ja saanut jo vähän tuloksia aikaan, se motivoi, eikä muut ulkoiset paineet sitä enää saa kaatumaan, koska onnistumien motivoi lisää ja antaa voimaa myös niihin muihin paineisiin, koska itsetunto ja luottamus itseen on jo ehtinyt kasvaa. Yleensä onnistuminen jossain muutoksessa saa aikaan ketjureaktion. Mitähän se tällä kertaa mahtaa olla? Koska olen päättänyt onnistua! Olen sen ansainnut! 

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tautista


Viime päivät ovat täällä menneet pitkälti pienen potilaan ehdoilla. Sasu alkoi lämpöillä viime keskiviikkona. Perjantaina olikin sitten kovempi kuumepiikki ja lauantaina alkoi näyttää vointi paremmalta. Sunnuntaina vaikutti jo tauti väistyneen niin, että lähdin päivällä käymään tenavien kanssa Aulangolla. Halusin tehdä porrastreeniä karhunpesäkiven portaissa. 

Portaat olivat käyttökelpoiset viimeiselle välitasanteelle asti, eli sen verran löytyi sulaa kohtaa askelmilta, että niille uskalsi kunnolla astua, joten laskeuduin aluksi reippaasti alas. Ylös lähdin intoa pukuen, juosten tietenkin. Ennen kuin pääsin ylös asti, alkoi tuntua, että kuolema tulee, tai ainakin pyörrytys. Pakko oli vähän hidastaa ja puhaltaa ylhäällä oikein kunnolla. Kun henki alkoi taas kulkea, lähdin takaisin alas. Menin portaat lopulta ylös alas yhteensä neljä kertaa, vaikkakin jatkossa hieman rauhallisemmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Muksut leikkivät portaiden vieressä, metsän puolella ja söivät eväitään. 

Illalla lähti pojalla taas kuume uuteen nousuun, joten tänään käytiinkin sitten lääkärissä. Sitkeä virusperäinen tauti lienee kyseessä, eli lisää lepoa määrättiin kuumelääkkeen kera. Tähän asti on ruoka maistunut, mutta nyt ei maistu enää oikein mikään. Itsekin yritän tässä olla kuulostelematta tuntemuksiani, ja uskotella itselleni, että kuvittelen vain olon huononevat hetki hetkeltä. Vaikka tuleehan se tauti päälle, jos on tullakseen. Rauhallisesti ainakin aion tänään ottaa. 



torstai 12. maaliskuuta 2015

Yoogaia testattavana



Buzzadorina pääsin taas testailemaan "juttuja". Nyt sattui enemmän kuin sopivasti, sillä tällä kertaa testattavana on nettijoogastudio, jossa tarjolla on joogaa, pilatesta, kahvakuulailua ja syvävenyttelyä. Sopii hyvin tähän painonpudotusprojektiini siivittämään hyviä valintoja! 

Maanantaina kävimme työporukalla joogaamassa ihan livenä, joten tuntumaa ennestään kokeilemattomaan lajiin sain jo sieltä. Nyt saan buzzadorina jatkaa kuukauden tätä harrastusta kotona, hyvien ohjaajien opastuksella! 

Yoogaiassa on mahdollisuus ottaa osaa livetunnille webkameran kautta, jossa voi saada ohjausta halutessaan. Tunnille voi osallistua myös avaamatta kameraa. Tunnit tallennetaan ja niitä voi käyttää myös jälkeen päin milloin itselle parhaiten sopii. Valittavana on tunteja sekä suomeksi että englanniksi.

Ensimmäiseksi tuntivalikoimasta kokeilin tallennettua kahvakuulatuntia. Tunnin kesto oli 30 minuuttia. Liikkeet käytiin ensin perusteellisesti läpi, joten kokemattomana kuulailijana pääsin hyvin jyvälle mitä pitää tehdä. Sitten vain kuula heilumaan ohjaajan komennossa. Soija virtasi ja nyt on lihakset kipeinä. 

Vuorotyöläisenä on mukavaa tehdä treeniä kotona juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii. Palvelun hintojakin katselin ja totesin, että hinnat ovat varsin kohtuulliset, verrattuna vaikkapa kuntosalien hintoihin. Se tietenkin on tärkeää, että itsellä on motivaatio kohdillaan. Tällä hetkellä tuntuu, että tähän voisi vaikka innostua ja käyttää palvelua myöhemminkin maksavana asiakkaana. 

Saan myös jakaa ystävilleni koodia, jolla kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan tätä palvelua ilmaiseksi kahden viikon ajan. Palveluun pitää kirjautua ennen 1.4.2015, joten jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä! 

torstai 5. maaliskuuta 2015

Viilataanko linssiin?




Ei viilata, mutta linssisoppaan olen nyt aivan ihastunut! Kokeilin tehdä linssikeittoa ohjeella jostain vanhasta, lehdestä leikkaamastani jutusta. Artikkelissa Hanna Partanen antoi ohjeita 7 pv:n tehodieettiin ja ohessa oli muutama ruokaohje lisukkeena. 

Ensimmäisellä kerralla tein keiton pelkästään punaisista linsseistä, toisella kertaa ne loppuivat kesken, joten jatkoin hommaa vihreillä linsseillä. Tykkäsin tästä jälkimmäisestä keitoksesta vielä enemmän kuin ensimmäisestä. 

Tässä ohje, jota itse hieman jalostin alkuperäisestä.

Linssikeitto

2 dl linssejä
1 sipuli
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tlk/ 500 g chilillä maustettua tomaattimurskaa
1 rkl rypsiöljyä
Mausteita maun mukaan. 

Huuhdo linssit huolella. Pilko sipuli ja kuullota öljyssä kattilassa.
Lisää linssit ja tomaattimurska.
Lisää neste ja liemikuutiot. Anna kiehua 20-30 minuuttia. 
Mausta ja nauti ruisleivän kanssa. 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Eteen ja ylös!


No niin, nyt se on totisinta totta! Olen jo reilun viikon katsonut tarkemmin mitä syön ja lenkkeillyt kävellen mahdollisimman paljon. Ystäväni tuli käymään hiihtolomavisiitillä loppuviikosta ja paljastui, että hänkin on ottanut hiihtolomasta kaiken irti samoilla linjoilla. Siitä se ajatus sitten lähti: Toimimme toistemme tsempparina ja taistelemme kevyemmän tulevaisuuden puolesta yhteisvoimin! 

Nyt on sovittuna yhteisesti se, miten palkitsemme itsemme kun saavutamme välitavoitteen ja sen lopullisen tavoitteen. En paljasta niitä vielä julkisesti, mutta luvassa on yhteistä aikaa ja naisenergian virtausta! Tulette kuulemaan näistä varmasti! Harmillista toki on, että välimatka toisiimme on reilut 200 km, mutta onneksi nykytekniikka mahdollistaa tiiviin yhteydenpidon siitä huolimatta. 

Sairauslomastani johtuen en ole voinut vielä harrastaa muuta liikuntaa kuin kävelemistä. Kovasti polttelisi jo tehdä lihaskuntoliikkeitä ja ehkäpä juostakin. Vielä pitää viikko odotella, mutta toisaalta saattaa intokin pysyä paremmin, kun joutuu tässä vaiheessa vähän odottamaan. No, työ tietenkin tuo taas tullessaa omat haasteensa asioihin, mutta tällä hetkellä on motivaatio kova ja palkinnot sen sorttiset, että nyt jaksaa niiden ja lähestyvän kevään voimalla panostaa elämäntaparemonttiin. 

Isosta asiastahan ei omalla kohdallani loppujen lopuksi ole kyse, koska painoindeksi on 26, eli lievä ylipaino vain, mutta itseä se haittaa, koska tiedän oman hyvänolon painoni olevan n.7- 8 kg vähemmän, mitä se on tällä hetkellä. Haluan myös ennakoida, ettei tilanne pääse pahemmaksi, minkä se väistämättä tekee, jos en tee asialle mitään ja jatkan samalla tiellä, missä olen viime aikoina ollut. 


Ruokia merkkailen ylös taas Kiloklubiin, jossa olen ollut rekisteröityneenä jo vuosia. Välillä olen käyttänyt sitä aktiivisemmin, välillä se on jäänyt pitkäksi aikaa unholaan. Vaikka tiedän tasan tarkkaan ilmankin sitä kuinka tulisi syödä ja miten paljon, on arjessa niin helppo lipsua ja hemmotella itseään herkuilla, jos niitä ei merkitse ylös. Ruokapäiväkirjan pitäminen konkretisoi hyvin ongelmakohdat ja auttaa hyvien valintojen tekemisessä. Suosittelen koleilemaan sitä, vaikkei painon kanssa olisikaan ongelmia. Jokaisen on hyvä välillä tarkastaa, miten hyvin tai miten monipuolisesti tuleekaan syötyä. 

Eilen illalla söimme uunimunakasta päivällisen ja iltapalan välimuotona. Aikuisille maistui, lapset eivät olleet kovin innoissaan ja heiltä jäi herkku syömättä. Pekonin terveellisyyden kanssa toki on vähän niin ja näin, mutta sitä nyt sattui vielä olemaan kaapissa ja se pitää syödä sieltä pois. Vielä terveellisemmän tästä olisi saanut vaihtamalla pekonin vähärasvaisiin kinkku- tai saunapalvisuikaleisiin.  

Uunimunakas

8 kananmunaa
1 l maitoa
n. 100 g juustoa raasteena
mausteita maun mukaan

Täyte:
1 pieni sipuli
140 g paketti pekonia
pala kesäkurpitsaa
1/2 paprikaa

Valmista ensin täyte. Hienonna sipuli ja paloi kasvikset. Leikkaa pekonisiivut n. kuuteen palaan ja ruskista niitä kevyesti pannulla. Lisää pekonin joukkoon ensin sipuli ja kuullota sitä hetki. Lisää sitten paprikan palat. Paista taas hetki ja lisää lopuksi kesäkurpitsa ja anna hautua muutama minuutti. Kaada täyte uunivuokaan. 

Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää maito ja mausteet. Sekoita hyvin. Lisää juustoraaste ja sekoita. Kaada munakasmassa täytteen päälle. Sekoita varovasti, että täyte levittyy tasaisesti. 

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 min munakkaan paksuudesta riippuen. 

Tarjoa raikkaan salaatin ja ruisleivän kanssa. 




Tässä on meidän tsemppibiisi! Tätä nyt sitten täytyy luukuttaa minkä ehtii, etenkin niinä vaikeina hetkinä.