maanantai 26. tammikuuta 2015

Laten tennarit


Seuraavat tennarit uunista ulos. Toiset tekemäni tennarit meni toiselle tekemälleni lapselle. 


Näitä on kiva tehdä, vaikka viekin aikaa ja vaativat keskittymistä sen jälkeen, kun perussukka on tehty. Mut on ne sit kyll kivatkin! 

torstai 22. tammikuuta 2015

Puhdistusainetestiä osa 2.


Vaikka Vanishin ja Bizzadorin kampanja meni jo, niin tein testin loppuun asti omasta mielenkiinnosta. Toteutin testin samalle liinalle, joka oli edellisessä testissäkin käytössä. Tässä yläkuvassa näkyy vasemmalla tahra, joka jäi punaviinistä edellisessä pesussa, jossa laitoin tahranpoistoainetta pesukoneen pesuainelokeroon, mutten esikäsitellyt tahraa. Muut tekemäni tahrathan lähtivät tuolloin, mutta punaviini ei kokonaan peseytynyt pois. Oikealla oleva tahra on tuore punaviinitahra.  (Tästä pääset edelliseen kirjoitukseen aiheesta. )


Tällä kertaa esikäsittelin tahrat Vanishin Oxi Action Crystal Whitella. Kastelin tahrat vedellä ja hieroin tahranpoistopulveria suoraan tahroihin annosmitan nystyräisellä pohjalla. 


Tein saman myös vanhalle, kerran pesussa olleelle tahralle. 


Annoin aineen vaikuttaa n. 10 minuuttia, ennenkuin käynnistin pesukoneen. 


Nyt pesutulos on huomattavasti parempi, kuin edellisellä kerralla. Kummassakin tahrassa. Sekä tuoreessa, että vanhassa. 


Myös sisäkerrokset ovat puhtaamman oloiset, vaikken niitä erikseen käsitellytkään, vaan puhdistusaine sai vaikuttaa taitellun liinan läpi kerroksiin. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Mansessa nääs


Kymmenettä hääpäivää juhlistettiin Tampereella. Esikoinen oli ihana ja luovutti meille asuntonsa pariksi vuorokaudeksi ja tuli vielä huoltamaan lapsi- ja eläinkatrasta. Kovan työn tyttö olikin nähnyt. Meillä oli ihan hotellitasoinen vastaanotto viineineen ja hedelmälautasineen. Pyyhkeetkin oli laitettu vuoteelle odottamaan. Kännykällä nappailin muutaman otoksen matkan varrelta. Kameraa ei juuri viitsinyt vallitsevien, kosteiden sääolosuhteiden takia mukana raahata. 


Emme suunnitelleet juurikaan mitään etukäteen, koska ajatuksena oli, että vietetään vaan aikaa yhdessä ja tehdään mitä milloinkin huvittaa. Koska Mansessa oltiin, niin olihan se uusi Tornikin koettava. Kävimme Sky-baarissa juomassa kupilliset kuumaa ennen leffaan menoa. 


Matkalla Tornista Plevnaan sain miehen suostumaan parin kätkön noukkimiseen. (Yritin olla kuuntelematta jurputusta siitä, miten ihminen voi lykätä kättään vaikka mihin...)


Koska kätköilyvuosi polkaistiin jo hääpäivän iltana käyntiin, lähdimme vielä seuraavana aamuna reippaina uhmaamaan kattosadetta ja hakemaan muutama purkki lisää. Kun olimme kastuneet kunnolla, alkoi sade hieman hellittää. Talsimme kosteissa olosuhteissa suunnilleen 7 km lenkin. Ihailimme samalla Pispalassa vallitsevaa henkeä. Portaille emme menneet, koska märkää ja liukasta. 


Päivän viimeinen purkki Pyynikillä kruunattiin näkötornin munkilla. Kolmen tunnin reissun päätteeksi teki eetvartia!


Koska olin näännyttänyt miestä kätköreissulla tunti tolkulla, piti illansuussa käydä tekemässä kunnon tankkaus. Puoliso muisteli, että olemme ainoastaan kerran aiemmin käyneet yhdessä syömässä kiinalaisessa. Hänelle oli jäänyt siitä jotenkin huonot mielikuvat, joten Golden Unicorn sai kunnian murtaa nämä ennakkoluulot upealla ateriallaan. Edellisen illan Pancovillan ateria ei vetänyt tälle vertoja. 


Ikävä kyllä, kaikki kiva loppuu aikanaan. Viimeisenä päivänä kiersimme parit kirpputorit ja menimme Tallipihan kahvilaan salaatille. Tallipihan putiikit olivat auki, joten vielä viimeiset ylimääräiset joulusuklaat mukaan evääksi, silmänruokaa kauniista käsitöistä ja sitten murkinalle. 


Salaatit yllättivät iloisesti. Ne oli kauniisti aseteltu ja vähän erilaiset, mitä on viime aikoina tullut syötyä. 


Sen verran kevyetkin ne oli, että täytyihän sitä jälkiruokaa tilata erikseen. Mutakakkua ja rommisuklaapullavanukasta. Nautittuna vanhanaikaisessa miljöössä, hyvässä seurassa. Hyvä päätös Tampereen visiitille. 


Kaksi vuorokautta lapsivapaata tuntui mukavalle pitkästä aikaa. Se oma tuttuakin tutumpi puoliso tuntuu ihan eri ihmiseltä toisessa ympäristössä. Kumpaakaan ei stressaa tekemättömät hommat kotona, vaan kaiken energiansa voi suunnata siihen, mitä tehtäisiin yhdessä. Useammin pitäisi järjestää mahdollisuuksia tälläiseen. Teimme taas päätöksen: kerran kuukaudessa pitää ottaa jonkilainen irtiotto yhdessä. Tehdä jotain kaksin. Pitänee laittaa kalenteriin hyvissä ajoin, että pystyy toteuttamaan. 


torstai 1. tammikuuta 2015

10 vuotta taputeltuna



Kymmenen vuotta sitten oli ikimuistoinen uudenvuodenpäivä. Koti oli vielä jouluinen ja sinne oli kutsuttu pieni joukko läheisiä ihmisiä. Pappikin saapui paikalle illan suussa ja teki meistä saamillaan valtuuksilla omassa olohuoneessamme virallisesti avioparin.

En tiedä moniko tutuistamme tuolloin oikeasti uskoi, että tulee 10 -vuotis hääpäivä, tai edes 1 -vuotis hääpäivä. Paljon on tapahtunut kymmenessä vuodessa. Mukaan mahtuu molempien opiskeluja, kaksi yhteistä lasta, kahden tytön murrosiät ja aikuistumiset, useat muutot, monenlaiset epäonnistumiset ja onnistumiset. Mukaan on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Rakkaus ollut koetuksella puolin ja toisin monet kerrat, mutta niin vain ollaan tultu tähän päivään ja edelleen tahdotaan. 

Aloitamme avioliiton toisen vuosikymmenen viettämällä kahdenkeskistä aikaa pari vuorokautta. Ehkä summaamme ensimmäiset kymmenen vuotta ja teemme suunnitelmia seuraavalle kymmenelle. Tai vain tuijottelemme toisiamme silmiin. Kiitollisena siitä, että juuri tämän ihmisen seurassa voin olla oma itseni ja silti se tahtoo elää samaa elämää kanssani.