keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Telinekortti haasteeseen


Koukussa kortteihin haaste #135 oli triple easel -telinekortti. Ensin ajattelin, että onkohan kovin työläs ja viittiikö ruveta. Mutta katsoin tutorialin ja innostuin kokeilemaan. 


Etumaisena on leimakuva, jonka värittelin viime viikolla, kun ostin Tiimarin loppuun myynnistä Promarkereita puoleen hintaan. Uusi maailma avatui, vaikka kyllä siinä värittelyssä on vielä paljon opittavaa. 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sielunhoitoa


Jatkoin tänään samoilla linjoilla kuin eilen, eli otin vapaapäivästä kaikki irti, lähtemällä ihan parhaassa seurassa (siis yksin) Aulangolle ulkoilemaan kätköilyn merkeissä. Eilen tosin tein lenkin kotikulmilla ja saaliina oli vain yksi kätkö. Kävelylenkin etäisyydellä meiltä alkaa olla kaikki sellaiset kätköt jo haettu, joihin ei tarvitse ratkaista mitään mysteeriä tai tarvitse apuvälinettä, jota en omista. Tammikuun alkupuolella lähistöllä oli kuitenkin julkaistu uusi kätkö, jota olen säästellyt juuri tälläisiä aurinkoisia talvipäiviä varten. 


Tuolta huvimajan suunnalta paikkailin yhtä keväällä löytämätöntä. Kiersin ja kaarsin alueella moneen kertaan, kunnes kyllästyin (lue palelluin) ja palasin autolle. Laitoin auton käyntiin ja olin jo lähdössä, kun ajattelin vielä lueskella edellisten löytäjien kirjoituksia. Sieltä sain pienen aavustuksen ja palasin pelipaikalle tarkistamaan asian. Pienen uusintatutkailun jälkeen löysin kuin löysinkin hyvin kätketyn purkin. Vanha sanonta kolmannen kerran totuuden sanomisesta piti taas paikkansa. 


Puistometsästä ja sen ympäristöstä hain myös muutaman purkin. Keli ja maisemat olivat niin silmiä kuin sieluakin hiveleviä. Pakko oli muutama kuva nappailla kännykällä. 


Todella arjesta irroittavaa olla, kaikessa rauhassa, yksin metsässä. Lunta on sen verran vähän, että polulta poikkeaminen ei haittaa ja saa vähän kokonaisvaltaisemman treenin, kun puskee menemään läpi mättäiden ja risukkojen. Eikä metsässä ole kylmä, jos ei joudu kovin kauaa etsimään kohteen lähiympäristössä. Tosin jouduin ottamaan takin pois päältä ja putsailemaan puista niskaan pudonnutta lumen ja kuuran sekaista tavaraa. 


Kännykkä sammui lopulta kylmyyttään ja akun latauksen laskettua alle puolen, joten täytyi lopettaa kahdeksan kätkön jälkeen. Yritin kyllä kovasti lämmittä sitä välillä housun taskussa ja käsien välissä. Onneksi olin juuri palaamassa autolla, eikä ollut epäselvää mihin suuntaan täytyy lähteä.  



Kk vintage-haaste # 42


Haasteen aiheena kolme nappia. Pitsikukka on tehty reunapitsistä pujottelemalla satiinanauhaa pitsin reikiin ja somimalla nauha tiukkaan. 

tiistai 21. tammikuuta 2014

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Onnelia ja Annelia




Kävin tänään katsomassa omien ja naapurista lainatun lapsen kanssa Onneli ja Anneli -elokuvan. Olihan se söpö ja sekin oli, kun ekaluokkalaiset elokuvan jälkeen matkalla autoon miettivät, että olisi kiva asua kaverin kanssa kaksin. Puitteet olivat kauniit ja mielikuvitusta hivelevät. 

Itseäni kiusasi se, että elokuvassa tyttöjen vanhemmat eivät edes huomanneet lasten puuttuvan kotoa. No, sivuseikka, mutta ehkä se on työn tuomia varjopuolia, että kiinnitän epäolleellisiin seikkoihin huomioni. Satuahan tämän vaan oli. Olihan?  

Tästä Finnkinon sivuille, jossa lisää kuvia leffasta. Kuvauksen juonesta lainasin Biorexin sivuilta.  


Marjatta Kurenniemen rakastettuun romaaniin, Onnelin ja Annelin talo, perustuva elokuva Onneli ja Anneli kertoo kahden ekaluokkalaisen tytön, Onnelin ja Annelin, kesästä ja unelmahetkistä parhaan kaverin kanssa ilman vanhempia — hetkistä joissa todellisuus ja fantasia kohtaavat maagisella tavalla.
Onneli ja Anneli löytävät kadulta rahaa ja ostavat löytämillään rahoilla salaperäiseltä rouva Ruusupuulta talon itselleen. Talo on täydellinen unelmien talo, mitoiltaan ja varustukseltaan tismalleen Onnelin ja Annelin tarpeisiin tehty. Tytöt muuttavat taloon ja alkavat viettää unelmiensa kesää, josta ei puutu seikkailuja ja yllätyksiä. Kesän aikana tytöt tutustuvat myös naapureihinsa, joihin kuuluvat Tingelstiina ja Tangelstiina ja heidän ihanan salaperäinen maailmansa, sekä rouva Rosina Rusina, joka alun nurjamielisyyden jälkeen löytää ilon elämäänsä.

Ohjaus:
Saara Cantell
Käsikirjoitus:
Sami Keski-Vähälä
Näyttelijät:
Aava Merikanto, Lilja Lehto, Elias Koistinen, Eija Ahvo, Kristiina Elstelä, Elina Knihtilä, Kiti Kokkonen, Jaakko Saariluoma ja Johanna af Schultén.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Narisevat askeleet


Pakkasesta huolimatta ulkoilutan kameraa. Lumi narisee mukavasti jalan alla. Tulee mieleen lapsuuden huopikaskävelyt. 


Illalla vasta huomaan, että sama taiteilija on jättänyt jälkensä kuviini. Elämä on parasta huumetta?


Lämmittää sisältä päin


Porkkanasosekeitto, maustettuna pippureilla ja chilillä. Voiko mitään parempaa olla tällaisina pakkaspäivinä? Lämmittää sisältä päin. Lisäksi raejuustoa ja pari palaa rukiista leipää. 

maanantai 13. tammikuuta 2014

Lastensuojelusta

Olin kirjoittanut jo itsekin luonnosta aiheesta, mutta tänään näin Facebookissa linkin kirjoitukseen, jossa oli aika hyvin kiteytetty minunkin ajatukseni asiasta. Turha samaa asiaa on sen enempää toistella. 
Käykäähän täältä lukemassa, ketä asia kiinnostaa. 

Ystävä mielessä


KK:n vintage -haasteessa aiheena luonnos. Omaan korttiini käytin Mariannedesignin romanttista paperia pääosassa. Lähestyvä ystävänpäivä vähän siintää jo mielessä. 



lauantai 11. tammikuuta 2014

Kauas pois, sinne miss on lämmin...


... Ainakin ajatuksissa. Koukussa kortteihin -haasteeseen # 133 oli aiheena luonnos. 

Veikeä tyttönen katseli rantatuolistaan kutsuvasti, joten pääten väri-iloitella sen kanssa, kun kuvastakin itsestään löytyi vaikka mitä värejä. 

perjantai 10. tammikuuta 2014

P*askarteluhaaste # 215


P*askiksessa aiheena luonnos. Kevät on pikkulikkojen synttäreiden kulta-aikaa, johon aloin valmistautua. Sapettaa vain se, että paperi kuivui ruttuun kimalleliimalla kirjoittamisesta, mutta ei voi enää mitään. 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kissamaiset onnittelut


Askartelutaivaan ensimmäinen vintage -haaste tälle vuodelle oli resepti, joka kuului näin: 2 sydäntä, 5 timanttia ja 8 kukkaa. Tälläisellä tulkinnalla lähdin mukaan haasteeseen. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Villakeijun kortteiluhaaste 1/2014


Villakeijun vuoden ensimmäisessä kortteiluhaasteessa aiheena: vähintään kaksi sydäntä. Tällä kortilla mukana haasteessa. 

Lopullinen laskeutuminen arkeen.

Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa, mutta itseltä vauhti on juuri nyt vähän kateissa. Minä, joka en juuri sairastele, jouduin eilen antamaan periksi vastustajalle. Tänään siirrän vielä normaaliin arkeen palaamista sen verran, että kokoilen itseäni eilisen jäljiltä, yrittäen saada nopeasti menetetyt voimani yhtä nopeasti takaisin. Eniten tässä harmittaa se, että olin juuri ehtinyt vakuuttaa yhdelle tuttavalle, että meillä ollaan jo kunnossa, kun vein lasta yökylään. Nyt pidän peukkuja pystyssä, etten jakanut pöpöä eteenpäin.  



Eilinen oli luopumisen päivä muutenkin, kuin joulunpyhien osalta, kun Laura taas pakkasi kimpsunsa ja suuntasi takaisin Brysseliin. Kyllä se nytkin kovin haikealta tuntui. Toukokuun lopulla nähdään seuraavan kerran, ellen itse pääse käymään visiitillä ennen sitä. 


torstai 2. tammikuuta 2014

Onnea Laura!



Askartelutaivaan vuoden ensimmäisessä Mallin mukaan -haasteessa on aiheena luonnos, jossa oli määritelty tuon keskellä olevan punaisen sydämen sisällään pitämät elementit pääpiirtettäin. Sen innoittamana Laura saa perusteellisen sydämelliset onnittelut. 

Totesin tuolla FB:n puolella, että onneksi aloitin lasten maailmaan saattamisen nuorena, sillä jo olisin synnyttänyt tämän kakkosen vasta tänään, tuntisin 20 vuoden päästä itseni syystäkin vanhaksi. Nyt on vielä armonaikaa... 

Miten kaunis onkaan nuoruus,
joka vain ei kestää saata!
Nyt iloitkoon ken tahtoo, 
sillä huomista ei voi taata. 

- Lorenzo de' Medici-

Rentoutumisen toinen puoli?

Mistä tietää, että akut on ladattu? Että lököily, oleilu ja rentoilu on tehnyt tehtävänsä? No omalla kohdallani ainakin siitä, että tulee turhautuminen. Palava halua päästä tekemään jotain. Saada aikaan. Nyt ollaan jälleen siinä pisteessä. Palaan tähän tunteeseen aika ajoin, kerran tai pari vuodessa. Ilmeisesti joulunajan lomailu ja löysempi työaikataulu on tullut tarpeeseen, koska pää olisi täynnä ideoita ja muutekin on halu tarttua toimeen. Käsitöitä, askerteluja, sisustamista, remppaa, ulkoilua, kätköilyä. Ihan kaikkea mahdollista. Jotain uuttakin olisi kiva kokeilla. Ehkä opiskellakin. 




No, opiskelu hoituu ihan työn puolesta, kun lähiaikoina siellä meillä starttaa neuropsykiatrinen valmentaja -koulutus. Tuo opiskelu on 30 opintopisteen arvoinen, eli varsin merkittävä ja odotan sitä innolla. Syksyllä suunnittelin opintoja avoimessa yliopistossa, mutta vaihtaessani työpaikkaa totesin, että viisaampi antaa aikaa itselle uuden työn sisäistämiseen ja hyvä niin. Näillä opinnoilla saan uusia työkaluja vastata juuri tämän työn tuomiin haasteisiin. 





Mutta nuo remppaaminen ja sisustaminen. Ne vaativat aina jonkin verran rahaa. Tai ainakin ihan käsittämätöntä pitkäjänteisyyttä odottaa, että tekee edullisia löytöjä, joita tuunaamalla saa hommaa huokeasti eteenpäin. Tietenkin se vaatii myös viitseliäisyyttä kiertää etsimässsä ideoita ja sopivia tuunauskohteita ja tarvikkeita. Ja tuunaaminen vaatisi usein työtiloja tai kesäisiä, kuivia ja lämpimiä kelejä. Sekä siipan, joka innostuisi samoista jutuista kanssani ja osallistuisi toteutukseen. Onneksi askartelua varten löytyy tarpeita pitkäksi aikaa ja kätköjä on näillä main vaikka kuinka. Josko nyt sitten yritän purkaa tätä tarmoani niihin ja noihin seitteihin, mitä näyttää muodostuvan lamppuun ihan jatkuvasti. 





keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Meidän päivä



Yhdeksän vuotta, tasan, on tahdottu. Sitä juhlistimme pienellä kätköturneella Tyrväntöön. Tosin sain ruoskittua siipan matkaan vasta myöhemmin iltapäivällä, joten pimeä ehti tulla heti alkuunsa, eikä asiaan vihkiytymätöntä oikein saanut innostumaan pimeässä kätköjä etsimään. 

Kolmea kätköä etsittiin ennen lopullista pimeää ja suht vaivattomasti koloistansa ne kaikki kaivettiin esiin. Tyrnävän kirkkomaalla sijaitsi ensimmäinen löytö. Siellä tosin ei ollut lunta, kuten netistä lainaamassani kuvassa, kuin parkkipaikan reunalla ihan pienessä kasassa. 

Muutkin kaksi kätköä olivat vajaan kilometrin säteellä kirkosta. Toinen kuolonuhrin vaatineen liikenneonnettomuuden muistoksi tehty, toinen esihistoriallisen löydöksen muistona. 

Olin laittanut eväät mukaan. Olihan ne syötävä reissussa, kun lapsille oli näin luvattu. Takaisin tullessa pysähdyimme Aulangon ulkoilumajan laavulle niitä mutustelemaan. Siellä olikin nuotio tehtynä muiden toimesta, joten saimme nautiskella nuotiotunnelmista, ilman makkaraa, vielä reissun päätteeksi. Kiva alku vuodelle ja sopiva laskeutuminen arkeen lapsillekin. Huomenna ensimmäinen aloittaa arkisen aherruksen. 


IHANAA VUOTTA 2014 KAIKILLE BLOGISSANI PIIPAHTAVILLE!