sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Arkea odotellen

 (Kuva lauantailta, Hämeenlinnan ilmailutapahtumasta Kuumaa Huumaa.)



Viimeöisen "sähköshokkihoidon" väsyttämä äiti ei vienytkään enää lapsiaan Hippaloimaan kolmatta päivää, vaan ajatteli itseään ja otti lungisti. Laitteli ruokaa ja otti päiväunet toisten käydessä järvellä, ladatakseen vähän energiaa toiseen työyöhön
 Katseli ikkunasta piknik -konsertin aikaan, kun satoi kaatamaalla vettä ja onnitteli itseään hyvästä valinnasta. Ehtiihän sitä, ensivuonna

Huomenna aukeaa taas päiväkoti. Meillä pienet jatkaa silti lomailua vielä muutaman päivän. Josko se kesäkin tuntuisi jatkuvan pidempään sillä tavalla. Mutta loppuviikosta arki sitten alkaa. Aina se arjen alkaminen vähän jännittää, vaikka oikeasti arkirutiinit on ihan parasta lasten kanssa. 
Sitä odotellen.  

-Katja-

Kameroituja otoksia



Sasu, 4½ vee, innostui kuvaamisesta tai kameroimisesta, kuten hän itse sanoo. Vanha digikamera on omiaan harjoitteluun. Pieni pikakurssi siitä, miten homma toimii ja tuotosta pukkaa. Näissä on jotain suloista. Jotain, mitä vain pienen ihmisen silmä löytää. 


-Katja-

Hippalot, osa 2


Viimeöinen ukkonen tuntuu vieläkin pumpussa. Olin töissä ja ukkonen oli siellä ihan päällä. Kuulin elämäni paukahduksen, kun se löi ja sähköt räsähtivät siinä samassa sammuksiin. Oli lähellä, etten kapsahtanut työkaverin kaulaan. Ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen. 


Rintaan jäi pitkäksi aikaa ihan hullu olo. Olin ihan varma, että jotain särkyi, mutta ainakaan yön tunteina ei mitään hajonnutta tullut vastaan. Koko yön salamoi jossain kauempana, puoli kuudelta aamulla tuli kevyempi uusinta lähelle, joka kulki onneksi nopeasti ohi. 
En erityisesti pelkää ukkosta, mutta kyllä tietty kunnioitus sitä kohtaan sisälläni on. Yöllä muutenkin kaikki tuntuu huomattavasti inhammalta.


No, palataanpa alkuperäiseen aiheeseen. Eilen olimme taas Hippaloimassa. Puolelta päivin lavalle nousi KumKumMaa, jossa yhtenä solistina kolmesta oli Erin. Juu, ei se miettinyt nyt kuinka se ratsasti, vaan ihan oli toisenlaiset rallit huulilla. Menevän setin kuitekin tyttäret vetäisivät. 
 Samaan aikaan ja sen jälkeen festarialueella liikkui Tähtien sota -hahmoja. Erityisesti Sasua ne kiinnostivat, mutta ei poika uskaltanut mennä yhteiskuvaan. 


Kävimme myös katsomassa Avaruusromua -näyttelyn, jonka yhteydessä sai muksut taiteilla omia avaruusaiheisia tuotoksiaan. 


Välipalaa nautiskelimme Linnunrata -kahvilassa, jossa lapset pääsivät testaamaan muistiaan ja taikuri esiintyi. Valolla maalaaminen jäi väliin, koska meidän pienempi festarin kävijä alkoi mennä sellaisilla kierroksilla, että puolen tunnin jonotus pajaan olisi ollut ihan liikaa. 



-Katja-

torstai 26. heinäkuuta 2012

Hippalot


Lasten taidefestivaali Hippalot starttasi tänään Hämeenlinnan Verkatehtaalla 35. kerran. Me osallistumme niihin nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuonna olin tiiviisti töissä ja sitä aiemmin tuntui, että lapset olivat liian pieniä. Mutta tällä kertaa löytyi ohjelmasta monenlaista mielenkiintoista, josta uskon muksujen nauttivan. Aiheena on tällä kertaa avaruus.


Festarit kestää sunnuntaihin asti, meidän on tarkoitus osallistua hippalointiin tämän päivän lisäksi vielä lauantaina ja sunnuntaina. Rengastin ohjelmalehtisestä ainakin konsertit kummallekin päivälle, Maalataan valolla -työpajan, taikurin, Mainiot Mediaperheet -työpajan sekä Planetaario-näytöksen. 


Tänään hengailimme Herra Heinämäen lato-orkesterin tahdissa ja muksut taiteilivat katuliiduilla Verkatehtaan piha-asvaltille. Sasu ei oikein orkesterista perustanut, vaan alkoi mankua eväitä heti kättelyssä. Suupielet nousi vasta eväiden myötä. Kun syömiset ja juomiset oli pitselty poskeen, oli pikkumies jo valmis vaihtamaan maisemaa, eikä olisi jaksanut kuunnella yhtään enempää. Kolmeen kertaan ehdin hieman huolestua, että mihin se vanhuuden toivo ehti haihtua, mutta joka kerta se jostain putkahti esiin. 


Eli näissä tunnelmissa jatketaan lauantaina ja suosittelen kaikkia kynnelle kykeneviä tulemaan mukaan Hippaloihin. 



-Katja-


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ihanan rukiisen reikäleivän ohje


Ruisleipä

Taikinan juuri edellisenä päivänä:
1 l piimää
½ l lämmintä vettä
50 g hiivaa
1,5 l ruisjauhoja

Seuraavana päivänä:
50 g hiivaa
1 dl vettä
2 rkl suolaa
ruisjauhoja
vehnäjauhoja

Tee taikinan juuri illalla ja jätä lämpimään paikkaan muhimaan. Seuraavana päivänä liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää juureen suolan kera. Alusta ensin ruisjauhoja taikinaan jonkin verran. Lopuksi alustat vehnäjauhoja niin, että taikina alkaa tuntua kunnon leipätaikinalta. Tämä taikina ei kauheasti ala irrota kädestä, mutta oikean paksuuden oppii tuntemaan kädessään.
Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa.

Leivo reikäleiviksi runsaasti jauhotetulla alustalla. Pistele haarukalla ja anna kohota.  Paista 225 asteisessa uunissa. Paras leipä tulee oikeassa leivinuunissa. 

Hannele Täyttä elämää -blogissa kyseli leivän ohjetta ja tuli mieleeni tämä yläasteella saamani leipäohje, jota leivoin nuorena emäntänä/äitinä useinkin, kun leivinuunissa pidettiin tulta. 

Alkoi vesi herumaan kielelle ja melkein tunsin tuoksun nenässä. Pitänee tunkea siskolle kylään tässä syyskylmien yllättäessä, että pääsee oikeaan leivinuuniin tätä tekemään... 

-Katja-

Pohojalaasta huumoria


Meidän iskä kävi itsekseen Powerparkin kaupassa ja osti jotain pientä kotiin vietävää. Poika sai pienen moottoripyörän, tyttö pinnejä ja hiuslenkin. Mullekin pussista löytyi jotakin: Eteläpohojalaanen vitsikirja ja kolme postikorttia aiheeseen liittyen.

Kirjasta saa monet hyvät naurut. Tässä niitä teillekin jaettavaksi, nauruja. 

***
"Antiikkikauppias tuli Kuortanehella maalaastalohon ja tutkaali löytyyskö jotakin mielenkiintoosta ostettavaa. Silimä osuuki heti posliinikuppihin, jota isäntäväki käytti kissinkuppina. Sen arvo olis ainaki tuhannen eurua. Kauppias ajatteli, jottei isäntä kipon arvoa varmahan ymmärrä ja alakooki kehuskella kissiä. 
- Ompas teillä komia kissi, myisittäkä sen mulle satasella?
- No iliman muuta, isäntä suostuu ja kaupat tehtihin saman tien. 
- Kai mä voisin tuon vesikupin saara kaupan päälle, antiikkikauppias eherotti muina miehinä. 
- No en varmahan anna, isäntä tuumas jämäkästi, minoon myyny sillä jo kymmenen kissiä. "


***
"Pirettihin seuroja maalaastalos Tiistellä. Oltihin parahiksi kaffilla, kun taloon viisvuotias poika ryntäs tupahan kuollu rotta käresnänsä. 
- Ensiksi mä ajoon tämän saatanan navetan nurkkahan, sitten mä otin perkelehen isoon seipähän... alakoo poika kuvaalla urotekoansa. 
Poika huomas kumminki, jotta pöyrän pääs istuukin pappi ja jatkoo lempiällä äänellä: 
- Sitten meirän Herramme kutsuu hänet luoksensa. "

***
"Alavuren vanha isäntä täytti 100 vuotta. Onnittelijooren joukos ihimeteltihin vanhuksen pitkää ikää. 
- No eihän tämä ny muuten kummoonen temppu oo teherä, mutta pakko myöntää, jotta aikaa siihen totta vie menöö. "



-Katja-


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pohjanmaan lakeuksilla


Parin Tampereella vietetyn vuorokauden jälkeen, keskiviikkoaamuna, suuntasimme auton keulan kohti pohjanmaan lakeuksia, pikavisiitille kotikonnuille. Siellä oli ohjelmassa niin ajan viettoa kauniissa luonnossa, huvittelua kuin läheisten moikkaamistakin.


Torstaiaamuna otimme ystäväperheen kanssa porukalla etapiksi Powerparkin. Alun perin oli tarkoitus tehdä tämän kesän virallinen kesäreissu omalla porukalla Naantaliin, mutta kaveri sai "ylipuhuttua" meidät muuttamaan suunnitelmaa. Eikä ollut yhtään hullumpi suunnitelman muutos se. 



Powerpark oli varsin oiva kohde: 
Paikat olivat viimeisen päälle siistit, palvelu hyvää sekä laitteita ja puuhaa löytyi joka makuun riittävästi. Siellä viihtyivät niin meidän 4 - ja 6 -vuotiaat pikkuiset kuin kaveriperheen varhaisteinitkin. Ja ennen kaikkea; myös me varttuneemmat saimme aikamme kulumaan varsin rattoisasti! Koko päivä huvipuistoreissussa sitten vierähtikin.


Erityisesti positiivinen yksityiskohta, vaikken mikään absolutisti olekaan, on mielestäni se, ettei huvipuiston sisällä tarjoilla lainkaa alkoholia.  
Suosittelen Powerparkia kaikille! Ehdottomasti!

Perjantaiaamuna kävin pikaisesti tarkistamassa oman "ranchini" nykytilan ja totesin taas kerran miten mittasuhteet muuttuvat ihmisen vanhetessa. Se mikä tuntui lapsena isolta on nyt kovin pikkuruista.

Isä oppaana kiersimme Alavuden hautuumaan. Se ei ihan kauheasti ollut muuttunut siitä, kun olin siellä kesätöissä kesällä -89. Mutta jotenkin kutistuneen sekin tuntui.  

Poikkesimme morjenstamassa myös yhtä kummitytöistäni ja tutustumassa samalla hänen eläinfarmiinsa. Kaikenkarvaisia eläimiä löytyi peltohiirestä koiraan. 

Sydänystävän perheen luona saimme nautiskella jälleen vieraanvaraisuudesta yltä kyllin. Kiitän ja kumarran vielä sekä itseni, että edustamani perheyhteisön puolesta. (Myös jenkkikset lanteilla huokailee kiitostaan, erityisesti nuorelle sokerileipurin alulle. ;O))

-Katja-

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Asuntomessuilla


Päästiin käymään puolison kanssa Tampereen asuntomessuilla esikoisen repiessä peliverkkareita pikkuisten kanssa.

Aika toiveikkaana ja suurin odotuksin sinne menimme, mutta mikään ei herättänyt suuria intohimoja. Omatalo ja Honkarakenteen koti olivat ihan kivoja, mutta muuten ei säväyttänyt.

Suurin osa taloista oli edelleen viimeistelyä vaille, eikä työn jälki kovinkaan monessa olisi meille kelvannut. Sisustamisen suhteen oli osassa taloja viety vain kalusteita huoneisiin, sen kummemmin suunnittelematta, ainakin tuntui siltä.

In näytti olevan mm. pintojen jättäminen betonille, muutenkin raa'at ja rohevat pinnat, mustat ja/tai kiiltävät keittiöt, pingismailan kokoiset suihkun päät, poreammeet, tilojen avartaminen ylöspäin, vaikka tila olisi ollut kuinka ahdas tahansa...

Lisäksi pisti silmään, että vaalea puu on tullut takaisin, jopa ikkunan karmeissa.

Nyt jäädään odottamaan, tuoko Hyvinkää ensi kesänä mitään koskettavampaa tullessaan.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ihme ja kumma



Tekniikka on ihmeellistä. Kehitys tapahtuu huimaa vauhtia ja jotenkin sen mukana täytyy yrittää keikkua. Itselläni tästä mukana pysymisestä pitää kotijoukot huolen kohtuullisen tehokkaasti. Useimmat uudet innovaatiot esitellään mulle ja vakuutetaan, että ilman tätä ja tätä ei kertakaikkiaan voi  kukaan elää. Yritän niistä sitten noukkia itselleni oikeasti järkeviä vaihtoehtoja tarpeen vaatiessa. 

IPhone 4S:ään sorruin tuossa toukokuussa, ikään kuin valmistujaislahjana itselleni. Monipuolinen ja hyvin toimiva laitehan tuo on. Ainoa huomaamani vika on, ettei siinä saa sisälle lataamiaan musiikkikappaleita laitettua soittoääneksi, kuten useissa muissa puhelimissa. Eikä kamera aivan vedä vertoja edellisen luurini kameralle, mutta kohtuullisia kuvia tällä kuitenkin saa. En sitä pidä varsinaisena vikana, koska pääasiallisesti kuvaus tapahtuu oikealla kameralla. 

Edellisen postauksessa tein testin, että miten sillä bloggaaminen onnistuu. Ja onnistuihan se ihan hyvin. 

Latasin luuriin myös ilmaisen Instagramin, mutta se ei vielä illan pimeinä tunteina mulle täysin auennut. Suurimmaksi osaksi siitä syystä, ettei puoliso ole siihen vielä tutustunut, joten kyseisen innovaation esittelyä ja opastusta ei ole herunut. Olin siis tällä kertaa ikään kuin aikaani edellä. ;O)

-Katja-

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Maddaleena



Linnajazz 2012 soi Hämeenlinnassa parhaillaan. Ollaan huomenna menossa jo perinteeksi muodostuneelle piknikille (kaksin miehen kanssa) linnan puiston pääkonserttiin. Toivotaan, ettei sade latistaisi tunnelmaa. Tosin aion hilata itseni paikalle vaikka sataisikin, miehestä en ole niin varma.

Tänään oli Jazzien hengessä tarjolla ohjelmaa myös lapsille. Kävin muksujen kanssa Aulangon Graniittilinnalla katsomassa Maddaleenaa
Ohjelma sisälsi sopivasti puhetta, laulua sekä taikuutta ja yleisöä osallistettiin mukaan. Tykättiin kovasti, sekä lapset että minä. Suosittelen, mikäli jollain on hakusessa esintyjä lastenjuhliin tai vastaaviin. 


-Katja-

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kuviontihärpäke



Ajattelin esitellä teille  löytöni, tämän mystisen kohokuviontilaitteen.

Kortti asetetaan yksin kerroin, nurja puoli päälle päin kirkkaan ja valkoisen kalvon väliin niin, että kuvio osuu paskartelijan haluamaan kohtaan. Tuolla kynää muistuttavalla apuvälineellä kuvioiden ääriviivat piirretään/painetaan kartongille ja kuva tulee siistinä kohokuviona kortin oikealle puolelle, kuten aiemmasta päivityksestä ilme tulee. 

Kovin isolle kartongille tällä ei kuvioita saa tehtyä, kun nuo tapit on tuossa sivussa pitämässä kalvoja paikallaan. Perus korttiaskartelussa ajaa paikkansa. 


-Katja-

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Reunaleikkuriin totuttelua


Tehyltä liittymislahjuksena saamallani Suomalaisen lahjakortilla kävin tietenkin hakemassa askartelutarvikkeita. Hankin sydämellisen reunaleikkurin, kuten kuvista näkyy. Ja sieltä tarttui mukaan muffinssitkin.

 (Pahoittelen kuvan epätarkkuutta, mutten ehtinyt kuvata uudelleen, kun asian huomasin.)

-Katja-


lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kohokuviointia

 
Tein kirppikseltä Löydön korttiaskarteluun isolla L:llä. Huomion kiinnitti pahvinen paketti, jossa luki Fiskars. Paketti sisälsi setin, jolla voi tehdä kortteihin erilaisia kohokuviota. Paketissa oli alkuperäinen hinta 20,90 € ja minä maksoin 4 €. Härpäke näytti käyttämättömältä ja toimii yllättävän hyvin. En olisi osannut mennä itse kaupasta moista etsimään, koska en tiennyt sellaista tarvitsevani. Nyt en antaisi pois. 




-Katja-

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kortteja pikkujannuille


Sasun kaverin synttärit lähestyy ja huomasin, että eihän meillä ole pikkupojille sopivia kortteja lainkaan. Ostin Tiimarista avaruusaiheisia tarroja ja pienen puuhastelun jälkeen tuli asia korjattua. 


-Katja-