torstai 28. kesäkuuta 2012

Juhannuksen jälkiruoka



Om nom nom… Kyllä tuli hyvää. 

Suklaa-jäätelökakku

100 g rasvaa
200 g kaurakeksejä

Keksit murskataan tai hienonnetaan ja sekoitetaan rasvaan. Seos painellaan leivinpaperoidun  irtopohjavuoan pohjalle. Jäähdytetään pakastimessa puolisen tuntia. 

1,5 litraa  ( laktoositonta) vaniljajäätelöä 

Annetaan sulahtaa sen verran, että pystyy sekoittemaan tasaiseksi massaksi, joka levitetään keksipohjan päälle.  Laitetaan taas jähmettymään pakastimeen puoleksi tunniksi. 

3 dl vaahtoutuvaa suklaakastiketta
3 isoa Daim patukkaa

Pienitään suklaat. Levitetään suklaakastike jäätelön päälle ja ripotellaan suklaarouhe suklaakastikkeen päälle. 

Annetaan jähmettyä vähintään kaksi tuntia pakastimessa. Kakun voi valmistaa vaikka tarjoilua edeltävänäkin päivänä. 

Otetaan sulahtamaan hetkeksi ennen tarjoilua. 


Ohjetta voi mainiosti varioida vaihtamalla pohjan keksit mieleisekseen ja samoin suklaat pinnalle. Omia suosikkivaihtoehtoja suklaiksi voisi olla ainakin Pätkikset, Marianne-rakeet tai appelsiinitryffelisuklaa. 
Tytär bongasi ohjeen Kinuskikissan blogista, jota hieman itse säädimme omien mieltymysten mukaan. Aivan alkuperäinen ohje on kai ollut muinoin Yhteishyvän ruokaliitteessä. 

-Katja-

Juhannusruusu




… valmistui parahiksi juhannuksena. Kangasaitan ohjeella tehty trikookuteesta.

-Katja-

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Virkkauskinkerit



… ei hautajaiset, vaikka ilmeistä niin voisi päätelläkin. 
Tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa hommaa tää virkkaus taitaa olla. Opetin, nimittäin, eilen tytön virkkaamaan hiiren häntää matonkuteesta. Ja kun vauhtiin päästiin, niin sitähän syntyi heti yhden hyppynarun verran. 

-Katja-

torstai 21. kesäkuuta 2012

Tää ois tään uusi mekko


Vihdoin sain viimekesäisistä kirppislöydöistä jalostettua Amelle mekon. Helmaosan kangas oli edellisessä elämässään pöytäliina ja ruutukangas on ylijäämäpala tytölle virkkaamieni korien vuorikankaasta. Pitsit olen luultavasti purkanut joskus jostain, koska niissä oli irtonaisia langanpätkiä. 

Hihansuut, kaula-aukon reunat ja etukappaleen liitoskohdat huolittelin helmakankaasta leikatulla vinonauhalla. Takana yläosassa on napit. 
Jouduin helmassa vähän kiertelemään vanhoja rasvatahdoja, joten takahelma on tehty kahdesta palasta. 

Kaavana käytin vanhaa mekkoa, joka oli parhaat päivänsä nähnyt ja leikkelin se osiin. (Tarkkasilmäinen isosisko luultavasti tunnistaa mallista, mistä mekosta on kyse.)

-Katja-

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Kesäinen piknik-päivä



Meillä täällä Hämeen sydämessä on mukavia, yleisiä piknik-paikkoja joka makuun. Lauantaina veimme vieraat aurinkoiselle Aulangolle jälleen kerran. 
(Vieraille kerta oli ensimmäinen.) 
Hyttyset vähän kiusasivat, mutta muuten oli rauhaisaa viettää aikaa ja kiva katsella allinpoikasten uskentelua. Väkimäärä, mikä lähettyvillä pyöri, oli vain muutamia henkilöitä. Suosittelen Aulankoa niille, jotka haluavat olla pikinikillä mahdollisimman rauhassa. 
Eväiden nautiskelun jälkeen oli hyvä uskaliaampien kivuta vatsa pömpöllään näkötorniin maisemia ihastelemaan. 


Piipahdettiin myös linnalla katsomassa. Linnaa ympäröivässä puistossa oli niin ikään piknik-seurueita. Siellä porukkaa oli huomattavasti enemmän ja seurueet olivat kaikkea lapsiperheistä polttariseurueisiin. Ame 6 v. kysyi, että hui kauheeta, miks täällä on näin paljon paljaita ihmisiä. Lapsen mielestä oli hassua, että ihmiset on puistossa biksuissa ja  miehet ilman paitaa, kun ei ole kerta uimarannasta kyse. 


Näiden lisäksi yksi hyvä piknik-paikka on Ahveniston uimaranta.  Se jäi tällä kerralla katsastamatta, mutta siellä voi yhdistää monet lämpimän kesäpäivän ilot. Uida, paistaa laavulla makkaraa tai vaikka grillitassut, lapset voivat leikkiä leikkipuistossa, isommille on rantalentiskentät ja vieressä on upeat ulkoilumaastot. 
Se on yleensä kuitenkin kaikista ruuhkaisin näistä kolmesta ja kaljan juojilta ei voi välttyä ainakaan iltaisin.

Näitä kesäisiä piknikkejä on tarkoitus jatkaa aina, kun mahdollista mun vapaapäivinäni pitkin kesää. Kotona ei oikein osaa olla tekemättä mitään kotijuttuja, mutta pienet reissut lähiympäristöön saa mutkin irti arjesta ja viettämään laatuaikaa perheen kesken. Kun sitä lomaa ei vielä tänä kesänä ole. 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

-Katja-

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Korttia pukkaa



"Korttitalo nousee yössä taivaaseen…" Tai jotain sinne päin, nimittäin:


Näitä joutuu kohta ruveta myymään, kun alkaa olla paikat täynnä ja lisää tekee mieli ideoida ja tehdä jatkuvasti. 


Mä niin tarvitsen oman työhuoneen. 
En vaan tiedä, että miten se olisi mahdollista toteuttaa... Tänäänkin ensin aamulla ompelin tytölle mekon, eli levitin kaikki ompelukamat kaapista ympäri ruokailutilaa, olohuonetta ja pesuhuonetta. Sitten kokosin kaikki pois ja illan suussa levitin taas askartelukamat ruokapöydälle. Turhauttaa kympillä ja kynnys tehdä mitään on korkealla, mutta ei auta. Lottovoittoa tai muuta järisyttävää onnenpotkua odotetaan edelleen. 


Amekin tekin pari. :O)

-Katja-

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Terassikausi avattu



Tänään avasin terassiompelimon tällekin kesälle. Tein mm. valmiiksi esikoiselle virkkaamani korit, eli ompelin niihin kirppikseltä ostamastani kaitaliinasta irroitettavat sisuspussit. 

-Katja-

Mekon tuunaus, ennen ja jälkeen


Ihastuin Elloksella kuvan mekkoon ja tilasin sen suurin odotuksin. Vaikka pidän erityisesti punaisista vaatteita, on sininen myös suosikkejani. 

Ei mekko sitten istunutkaan minun päälleni ihan suoriltaan yhtä kauniisti kuin kuvassaan, jonka perusteella tilasin. 

Omaan yllättävän lyhyen selän (kokonaisuuteen nähden) ja sen huomaa helposti vasta valmisvaatteita ostaessa. Takakappaleen yläosat ovat usein liian pitkiä ja jäävät pussittamaan. Niin kävi nytkin, kuten yläkuvasta näkyy, kun sidoin mekon kiristysnarut taakse. 

Olin jo lähettämässä mekkoa takaisin, kun päätin kokeilla   nuppineulojen kanssa miltä mekko näyttää, jos nostan narujen paikkaa n. 15 cm. Selkä istui näin huomattavasti paremmin. Eikun tuunaamaan ja mekko sai romanttisen babydoll -ilmeensä takaisin pienellä vaivalla myös minun päälläni. 




-Katja-



tiistai 12. kesäkuuta 2012



(Citypuput viihtyy meidän pihalla. Tämä yksilö, jonka tarkimmat saattavat havaita keskellä kuvaa, päästi minut kameran kanssa yllättävän lähelle. Hiivin tuon etualalla näkyän kukkapenkin vasempaan reunaan ja jänö vain tekeytyi matalammaksi ja huoaamattomammaksi, eikä liikkunut mihinkään.) 

Juhlat tuli juhlittua. Kiitos kaikille mukana olleille! 
Muuten mukavaa juhlia, mutta jonkin sortin flunssa iski, ääni oli käheänä ja on edelleen. 


Terassin ja pihan kunnostus oli hieman turhaa. Vaikkei satanut, niin ilma oli sen verran viileä, että pääosa vieraista viihtyi mukavasti sisällä lämpimässä. 

Nyt minulla, muuten, on se NominatioN, jota haikailin tuolla aiemmin. Jopa kaksin kappalein. Ja kummassakin punaiset ristit merkkinä hoitajuudesta. Kuten olin toivonutkin. <3

Nyt on kova hinku tehdä kaikkea käsillä. Aloin purkaa hinkua virkkauksella. Tunika on tulossa hyvää vauhtia. Eli siitä myöhemmin lisää. Lisäksi täydensin paperivarastoja korttien tekoa varten. Sormet syyhyää sopivaa hetkeä odotellen. Mutta nyt kainalon kautta nukkumaan, että jaksaa huomisen päivän painaa töitä. 

-Katja-

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Odotettu viikonloppu


Huomenna tulee esikoinen pitkästä aikaa kotiin viikonlopuksi. Joka kerta yhtä odotettu. 
Pikkusisarukset eivät anna häelle hetkenkään rauhaa ja kyllä me isommatkin taidamme oman osamme hänestä viedä. On niin mukava touhuilla ja höpötellä yhdessä. <3

Tällä kertaa on ohjelmassa leivontaa, juhlavalmisteluita ja pienimuotoiset kakkukekkerit lauantaina ihan lähipiirissä, koska perjantaina tulee, viimeinkin, se lopullinen sinetti opiskeluille ja saan käteeni tutkintotodistuksen. 

(Kiitos kulta, että olet jaksanut palvoa. )

Viime aikoina olen kuunnellut intensiivisesti työmatkat Johanna Kurkelaa. Pääosa hänen kappaleistaan on minun makuuni. Kaunis, heleä ääni ja paljon osuvia sanoituksia.

Tämän lainaamani kappaleen sanoman allekirjoitan täysin. Kun tuntee olevansa rakastettu ja erityinen kykenee mihin vaan. Todistettu on. 

-Katja-