torstai 31. maaliskuuta 2011

Kreikka 3.










Eihän Ateenassa voi sanoa käyneensä, jos Akropolis jäisi väliin?

-Katja-

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kreikka 2.










Ateenalla on kahdet kasvot. Ja kyllä, maahanmuuttajat ovat siellä ongelma meidänkin mielestämme. Vaikka hotelli itsessään oli varsin miellyttävä, sijaitsi se alueella, jossa ei halua kulkea yksin yön pimeinä tunteina. Päivälläkin näimme piikitystä ja saimme jonttitarjoksen. Nyt keskityimme nähtävyyksiin, jotka kuuluvat Ateenan ”pakollisiin”. Toivottavasti seuraavakin kerta vielä tulee...

1. Vauhdissa kuvattua
2. Kansallismuseon aarteita
3. Appelsiinit houkuttelivat, mutta saasteet huomioon ottaen, pidättäydyin.
4. Matkalla yläkaupungille
5. Näkymää Likavitos-kukkulalta illan suussa
6. Kukkulan kuningatar
7. Ateenan yliopistolta

-Katja-

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Kreikka 1.

25.–28.3. 2011 reissu Ateenaan irtiottona arjesta ja merkkipäivän juhlistamiseksi.

Yhdessä kaksin…

Tarkoitus oli olla perillä kohteessa pe klo 13 jälkeen, lentäen Wienin kautta.Todellisuudessa perillä la klo 02 hotellissa, Brysselin kautta kiertäen. 













1.       Brysselin kentältä
2-7. Turistibussin katolta nähtyä
Ateenassa

-Katja-

tiistai 22. maaliskuuta 2011



On kamalan levoton olo. Toisaalta vielä siivet maassa, mutta tulevana viikonloppuna on irtioton aika kaikesta huolimatta, ja mieli alkaa jo askarrella sen parissa. Jännitys tiivistyy ja laukku alkaa omalta osaltani täyttyä. Tärkeät dokumentit ovat tulostettuna ja odottelevat piirongin päällä pääsyä käsilaukkuuni. Vielä kun passit muistaisi kaivaa esiin ja ennen kaikkea, ottaa mukaan!

Mies sai vielä jonkin sortin flunssan muun mielipahan lisäksi, joten olen yrittänyt parhaani mukaan hoivata ja piristää häntä, että saisi mielensä takaisin ja alkaisi myös valmistautua viikonloppuun. Edellisen kerran olemme olleet yhdessä kaksin pois kotoa puolitoista vuotta sitten. Taitaa olla korkea aika!

Oma äitinikin on mielen päällä jatkuvasti. Jos tätä vielä luet ennen H-hetkeäsi, niin tiedä, että peukkuja pidetään ja toivotaan parasta!

-Katja-

perjantai 18. maaliskuuta 2011



Vielä ovat fiilikset kovin maassa täällä meillä, mutta minua henkilökohtaisesti kovasti ilahduttaa, että olen saanut uusia 
lukijoita. Sydämellisesti tervetuloa kaikille!

Sen verran tuosta edellisestä postauksesta, että irtisanottu oli parempi puoliskoni, en minä. Joten jos hän ei löydä töitä, joudun itse pitkittämään opintoja ja tekemään enemmän keikkaa, että selvitään. Onneksi minun alallani töitä riittää, toivoisin kuitenkin niin kovasti valmistuvani tuossa neljässä vuodessa, mikä on alun perinkin ollut tarkoitus. Meillä oli kovasti kaikenlaista suunnitteilla, mutta suunnitelmat menivät nyt mappiin Ö määrittelemättömäksi ajaksi. Toki tämä on jonkin uuden alku. 

Mutta minkä?

Sitä ihmetellen

-Katja-

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Aina ei voi ymmärtää...

... mikä tarkoitus asioilla milloinkin on. Ehkä myöhemmin pystyy, mutta ei vielä. Pommi putosi niskaan ihan yllättäen kirkkaalta taivaalta, kolme päivää ennenkuin olisi tullut vuosi täyteen. Ainoa perheellinen työntekijä irtisanottiin: "Näin se nyt arpa lankesi. Olet niin sivistynyt ja hyvin koulutettu, että ymmärrät kyllä ja löydät uuden työn helposti." 

Ehkä tästä selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, mutta uusiksihan tässä taas elämä menee. 
Sallinette, että sanon mitä ajattelen: 
Vituttaa!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Vaalit lähenee, olenko valmis?



En ollut suonut ajatustakaan vaaleille aiemmin, mutta tyttären innostus, ensimmäiset vaalit äänioikeudella, velvoittaa äitiäkin miettimään asioita, perustelemaan kantoja.

Pikkumies lämpöilee. Toivottavasti ei tule mitään kaiken
 kattavaa kiertotautia!

Kaksi päivää töitä keskussairaalassa takana osastolla, jossa olin ensimmäisessä erikoissairaanhoidon harjoittelussa. Silloin tykkäsin todella paljon ja jäi hyvät muistot. Nyt oli hyvä huomata, että tykkäsin edelleenkin. Kyllä, tuolla voisin kuvitella olevani töissä sitten isona…

Hyvää yötä!

-Katja-

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Maailmalla tapahtuu kamalia asioita, mutta myös perhepiirissä. Asiat pyörivät päässä. Rakkaalle läheiselle lähetän lämpimiä ajatuksia ja voimahalauksia. Turhauttavaa, kun ei itse pysty poistamaan ikäviä asioita tai muuttamaan muuksi. Kunpa kaikki olisikin vain unta, josta voisi herätä!



Mutta onneksi ei ihan kaikki ole niin synkkää. Voitin Mustankissantytär-blogin arvonnassa nappisormuksen. Sormus tuli eilen postissa, kiitos siitä! Istuu hyvin tällaisen käsityöihmisen käteen tämä sormus.

Tänään oli osa yhden siskoni joukkiosta viettämässä 5-vuotissynttäreiden rääpiäisiä. Oli mukavaa viettää lauantaipäivää rupatellen ja herkkuja napaan ahtaen, kiitos visiitistä! Sisko jätti minulle lankaa, että voin kutoa sukat kannatuksen vuoksi ensikesän Ifye -konferenssissa jaettavaksi.
Kaksi viikkoa vielä kun jaksaisi puurtaa arkista aherrusta, niin 
sitten olisi tiedossa jotain extraa!

-Katja-

maanantai 7. maaliskuuta 2011

5 -vuotis naamiaiskemut juhlittu ja hengissäedelleen! Tänään esikoinen täyttää 19. Meillä talviaika on yhtä juhlahumua. Sasu aloittaa juhlakauden ennen joulua ja mies päättää sen, kun kevät saapuu. Pahin suma osuu maaliskuulle. Päätin, että juhlitaan suklaakakulla ja valinta osui oikeaan. Yllättävästi lapsetkin sitä natustivat. Muuta en leiponut, vaan laitoin muutamia erilaisia keksejä ja popcorneja pöytään. Kakku meni kaikki, eikä sitä tarvitse enää yrittää väkisin syödä jälkeenpäin. Tosin tätä kakkua kyllä olisi syönyt mielikseen: sen takasivat ne kaksi suklaalevyä, mitkä se kätki itseensä.





Vaikka juhlia vielä onkin, niin arkirutiinit ovat palanneet ”loman” jälkeen. Esikoinen lähti opintojen äärelle, minulla jatkuvat työt ja kouluunkin täytyy taas keskiviikkona mennä. Normaalit jumpat ja muskarit pitivät viime viikon taukoa, mutta tällä viikolla taas nekin pyörivät. Aioin tänään hakea päiväkotilaiset pulkilla, mutta tiet oli hiekoitettu, joten täytyi kaivaa retrorattaat varastosta. Nyt pitäisi vielä itsensä saada jotenkin käännettyä myötämieliseksi koulutehtäville… Huoh.

-Katja-

torstai 3. maaliskuuta 2011

"Lomaviikko"

Raskas viikko, aikaisia herätyksiä, ilta-aamu-yhdistelmiä, jotka nääntävät, sydän sykkii jalkapohjissa kaiken aikaa... kaikki mehut menevät kyllä töissä ja vapaa-aika on lähinnä jumitusta. Tai no, onneksi on hiihtolomalaisia, niin menee jumitus toteen seurustellessa. Tai ehkä se jumitus johtuukin siitä, että ei ole ihan tavalliset arkirutiinit. Mihinkään kouluun liittyvään en kuitenkaan jaksa koskea ja ehkä parempikin, ettei mene hermot. 

Tänään on meidän neidin 5-vuotispäivä. Laitoin lapselle ”onnensankarin saparot”.  Kummeilta tulleessa paketissa oli sitä mitä hän ”on aina halunnut”. Sunnuntaina juhlitaan. Lauantaina pitäisi väsätä juhlat pystyyn ja keksiä jotain ohjelmaa, että eivät ihan villiinny. Onneksi on ollut kauniita ilmoja, joista on voinut nauttia kiskoessaan pieniä päiväkodista pulkalla kotiin. Ja kävimme me kokeilemassa hiihtoakin maanantaiaamuna. Neiti meni sellaista haipakkaa, että täytyy laittaa itsellekin sukset seuraavalla kertaa jalkaan, että pysyy perässä.






Kohta lähdemme vähän herkuttelemaan roskaruualla juhlan kunniaksi ja minä jatkan sieltä iltaan töihin. Pienet saa nauttia isojen siskojen hellästä (?) hoidosta.

-Katja-