maanantai 31. tammikuuta 2011

Jos olisi järkevä…

… painuisi petiin hyvinkin nopeasti, koska toissayö meni reisille, kuten edellisestä postauksesta käy ilmi.

… ei olisi sen päälle lupautunut yötöihin, kuten menin tekemään ja tänä aamuna nukuin kaksi ja puoli tuntia. Kahden vuorokauden saldo yhteensä 7 tuntia.

…ei haikailisi turhia tai vastaavasti murehtisi turhista, vaan antaisi asioille aikaa ja mahdollisuuden lutviutua omalla painollaan.

… ei ottaisi muiden ongelmia omikseen, koska yleensä omissakin on tarpeeksi. Eikä etenkään työpaikan, jossa ei ole edes vakituisessa työsuhteessa.

… lukisi ja tarkastaisi aina huolellisesti kaikki paperit mitkä menee allekirjoittamaan, että niissä olisi kaikki tiedot varmasti oikein. Ettei kävisi vanhanaikaisesti, kuten allekirjoittaneelle tänään kävi jo toistamiseen pienen ajan sisällä: Ensimmäisellä kertaa en edes huomannut, ettei palkka ollut tullut tilille, koska ei ollut kyse suuresta summasta. Palkanlaskennan soitto ja tilinumeron kysely vasta herätti todellisuuteen, että palkkani oli maksettu tilille, jonka olin lopettanut puoli vuotta sitten, ja he kyselivät uutta numeroa, vaikka olivat kyllä maksaneet jo monta palkkaa oikeaankin osoitteeseen. Tästä tietenkin ajattelin, että nyt ainakin tästä lähin tulee oikeaan, kun nyt olen kertonut, että tuo toinen tili on lopetettu. Kuinka ollakaan, tänään huomasin, etten taaskaan ollut saanut tiliä. Äkkiä kaivamaan tilinauhaa ja siellähän se taas koreili se vanha tilinumero, jonka olin jo kahteen kertaan heille ilmoittanut muuttuneeksi. Silloin vasta tajusin katsoa alkuvuonna uusittua työsopimusta, jossa koreili tuo vanha, väärä numero. Kai tästä täytyy itseäänkin syyttää, kun ei ihan tuollaista perusasiaa tule tarkistaneeksi. No, soitin sitten tuohon entiseen pankkiin, että voisivatko he laittaa rahat suoraan uudelle tililleni. Sehän ei tietenkään käynyt ja kun kysyin, että kauanko kestää, että he palauttavat rahat työnantajalle ja palkka näkyy tililläni, en saanut vastausta. Minulle sanottiin, että työnantajan täytyy tehdä selvityspyyntö, niin rahat tulee sitten vähän nopeammin. No, jäi hieman vaivaamaan, että mikä olisi ollut hitaampi aikataulu ja miten nopeasti voin nyt odottaa rahoja saapuneeksi. Eipä pysty tietenkään etukäteen tuhlaamaan, kun ei niitä vielä saa, mutta silti…

- Katja -

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Uneton Suomen Seattlessa…

Kyllä voi olla hermoja raastavaa herätä yöllä huomattavasti ennen viittä ( kiitos taas paritaloasumisen ihanuuden), eikä uni tule enää millään silmään. Reilun tunnin sängyssä pyörittyäni päätin luovuttaa. Ei auttanut vessareissut sen paremmin kuin positiiviset ajatuksetkaan. Lähes myrskyinen tuuli ulkona rapisteli ja aiheutti jos jonkin moista ääntä, vatsa alkoi kurnia, selkää pakottaa, korvakorut painoi, ajatukset alkoivat kiertää omaa kehäänsä ja ... Siinä sitä yön pitkinä minuutteina ehdin jo laittaa ajatuksissani kämpän myyntiin ja uuden etsintään. Voi tosin olla, että into laantuu miehen kuultua suuret suunnitelmani tai viimeistään seuraavan paremmin nukutun yön jälkeen ja kaikki jatkuu kuten tähänkin asti.

Eilinen päivä oli yötä huomattavasti parempi. Muskarit tuli käytyä ja siellä Sasun musisointi nähtyä, tein pitkästä aikaa suussa sulavia silakkapihvejä, päivällä oli aikaa rauhassa istua alas ja ottaa tyttö kainaloon satua kuuntelemaan, lukea uutta Talo ja koti –lehteä, kuvata pieneksi jääneitä vaatteita huuto.nettiin laittamista vartan sekä ennen kaikkea kyläillä mukavassa kyläpaikassa, huomata suloisesta vauvasta/kohta jo taaperosta ajan hirvittävän nopea juoksu, saada ihanan raikasta puolukka-juustokakkua ja kotimatkalla todeta miehen kanssa, että tällaisia virkistäviä kylässä käyntejä ja ystävien tapaamisia pitäisi olla enemmän.

Toivottavasti seuraavana yönä uni antaisi armahduksensa!






P.s. Jos maailmassa ei olisi mitään muita nameja, kuin nämä, en söisi ikinä karkkeja. Väriterapiasta ne kyllä käyvät.

-Katja-

torstai 27. tammikuuta 2011

How do I know I’m pregnant?

Ei, minä mitään raskaana ole, mutta meillä alkoi koulussa ammattienglannin kurssi. Opinnäytetyön ohessa tulee luultavasti vaatimaan eniten voimia ennen kuin todistus rapisee kädessä. Pitäisi löytää englanninkielinen tutkimus, mielellään sellainen, joka kävisi lähteeksi myös oppariin… Siitä sitä sitten yritetään kirjoittaa abstraktiharjoitus.  HUOH! Unettomia öitä ja harmaita hiuksia tiedossa. Tai ainakin itkua ja hammasten kiristystä.

Tämän päivän olen saanut kulumaan kovin joutuisasti opinnäytetyöni parissa. Lapset täytyi hakea hoidosta juurikin silloin, kun aloin vasta kunnolla lämmetä ja päästä vauhtiin. Jatkaminen jää taas hamaan tulevaisuuteen, sillä illat täyttyy ihan itsestään lasten touhuista, ruuan laitosta ja kodinhoidollisista tehtävistä. Jos yritän koneelle ja tehdä jotain opiskeluun liittyvää ja muutenkin, on kohta kimpussani pieniä ihmisiä vaatimassa pelivuoroa koneella tai jotain muuta huomiota kaipaamassa. Kuten nytkin…



Meillä on meneillään taas sellainen kausi, ettei äidin sapuskat tahdo maistua. Olen aina luullut, että spagetti ja jauhelihakastike olisivat lasten herkkua?
- Katja-


Ps. Klo 22:10
 Kävin äsken kurkkaamassa yrittäjyyskurssin sivuilla ja olin saanut arvosanan: Täysi 5!!! Jiihaa, Opettaja vie arvioinnin eteenpäin ja mulle rapsahtaa 140 opintopistettä täyteen, joten voin aloittaa tekemään sairaanhoitajan sijaisuuksia.Yksi iso etappi saavutettu! Pitäisköhän tätä vielä juhlia palalla tummaa suklaata, vai maltanko olla ilman...

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Rakastu arkeen

Kävin äsken pikaiseen kirpparilla ja käteen tarttui yksi kippo. Muistuttaa muodoltaan Teemaa, mutta pohjassa lukee “Onnela – rakastu arkeen". Eipä tuo varmasti ole alun perinkään kallis ollut, mutta yhden euron hinnan olin valmis kärsimään, kun miellytti silmääni.  Tällä hetkellä en muuten voi sanoa, että olisin erityisen rakastunut arkeen, mutta ainakin nyt tähän arkiseen astiaan. Alku sekin… ehkä se rakkaus sieltä muutenkin taas voittaa?






Olin aamulla opinnäytetyöni ohjaajan puheilla.  Olen tosi tyytyväinen tähän tapaamiseen.Toki korjaamista ja paranteluehdotuksia tuli, mutta teoriaosuus on nyt siirtymässä loppusuoralle ja lopulliseen muotoonsa muotoiluun. Olin vähän peloissani, kuinka metsään olen ehtinyt mennä. Kohta pääsen tutkimusosioon. Suuri kivi putosi sydämeltä, vaikkei tässä nyt mitään valmista vielä ole näkyvissä, mutta eipä tarvitse alustakaan enää aloittaa.

Parturin pakeillakin tuli käytyä. Otti reilusti huonoja pois, muttei mitään radikaalia muutosta vieläkään tehty, vaikka hiukset lyhenikin reippaasti. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun mies leikkasi hiukseni.

- Katja-

lauantai 22. tammikuuta 2011

Tunnustus...

tunnustus

tunnustus2

... Tuhannet kiitokset osoitetusta tunnustuksesta Oman onnen sepälle!

Tunnustuksen saajan täytyy kertoa itsestään 7 faktaa:

1. Vaikka lapsistani ja miehestäni tykkään ja yli kaiken heitä rakastan, olen tällä hetkellä ääriä myöten täynnä kotielämää. Kaksi viikkoa piinannut vatsatautiepidemia on saanut minut hermoromahduksen partaalle, eikä tuskaa yhtään helpota tuo valkoinen, viileä aine, mitä pilvet maahan heittää kaiken aikaa! Kumpa pääsisin pariksi päiväksi jonnekin lepäämään ja kokoamaan itseäni ihan yksin! 

2. Vaikka periaatteessa vastustan "sitten kun"-elämää, odotan valmistumistani, että pääsisin taas normaalin elämän syrjään kiinni. 

3. Olen täydellisyyden tavoittelija, mutta yritän oppia siitä pois. Pientä edistymistä tapahtuu, mutta hyvin hitaasti. 

4. Edelliseen viitaten, mieleni ei lepää, ennen kuin ympärillä on siistiä ja kaikki "ihan pakolliset" jutut tehtynä. Järjestys se olla pitää, vaikka vähän huonompikin. 

5. Olen vaihtelunhaluinen ja kaipaan elämääni jotain uutta ja pirstävää hyvinkin usein.

6. Olen totuuden torvi, eikä se osa ole aina helppo.

7. Olen horoskoopiltani oinas. Vaikken sinänsä horoskooppeihin uskokaan, niin oinaan luonnekuvaus kuitenkin sopii omaani suurelta osin.

Tunnustus pitäisi laittaa eteenpäin 15 bloggaajalle. En lähde tässä heitä erittelemään, vaan totean, että mielestäni jokainen jonka blogia seuraan, on tämän tunnustuksen minulta ansainnut. En lukisi heidän blogejaan, ellen olisi heistä tätä mieltä!

- Katja-


perjantai 21. tammikuuta 2011

Alahan laputtaa…





… ja minähän aloin. Tekemätön työ, jota olen kesästä asti fundeerannut, sai täyttymyksensä. Parempi tammikuussa kuin ei milloinkaan.

- Katja-

torstai 20. tammikuuta 2011

Silloin kun ei ole aikaa…

… tulee pakonomainen tarve keksiä jotain muuta, korvaavaa tekemistä. Nyt se oli nämä heijastimet. Toissailtana tein kaapista löytyvistä tarvikkeista sydämiä, mutta tänään kävin hakemassa kylältä lisää materiaalia ja väsäsin hieman värikkäämpiä tuotteita.






- Katja-

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Hermot menee…

…tähän sairastelemiseen ja lumisateeseen!  Aaarrggg! Toissayönä Yrjö palasi, liekö missään käynytkään välillä. Pikkumies tällä kertaa uhrina. Talon isomieskin on ollut vaihtelevasti viime viikosta asti vatsavaivoissa, joten sitkeää laatua on. Itse olen vielä selvinnyt ilman oireita, mutta olen jo varautunut, että sairastun vasta sitten, kun muut on kunnossa. Saavat passata mua oikein olan takaa sitten ja arvatkaa oonko hankala potilas? Amélie syö vasta tänään ensimmäistä kertaa hyvin tautinsa jälkeen, pyytää koko ajan lisää jotain. Ja hänen tauti oli akuutissa vaiheessa yli viikko sitten.


Ja toi lumi. En ehdi tehdä enää lumitöitä siinä tahdissa, missä pitäisi ja kelien lämpenemisen myötä se on käynyt paljon raskaammaksi, joten tuntuu aika turhauttavalta jyystää kertyneitä kerroksia irti, kun potilas kirkuu naama punaisena portaalla, että kaikki on huonosti. Kintaatkin on liian tiukalla… ( Tainnu kädet kasvaa kahdessa päivässä, kun ei toissa päivänä kinnannu yhtään.)





Eilen sain vähän tehtyä opparia, mutta tänään ihan turha luulla pystyvänsä keskittymään kahden yön huonojen unien jälkeen mihinkään järkevään. Täytyy toivoa, että huomenna olisi jo hoitokuntoisia lapsia talossa… Ja minä kun luulin, että täällä viikolla päästään normaaliin arkirutiiniin kiinni. Maanataina näytti jo lupaavalta, kun olin luennoillakin. ( Kudoin siinä sivussa yhdet sukat valmiiksi.) Ehkä ensi viikolla, tai ensi kuussa tai...


- Katja-

lauantai 15. tammikuuta 2011

Inspiraatio iski…


Meillä meni viikko ihan uusiksi Yrjön vierailun myötä ja loppuviikosta vielä oma hoitotäti sai saikkua, joten oltiin muksujen kanssa kotona lopulta koko viikko. En juurikaan saanut siis kouluasioita eteenpäin, mutta maanantaina alkaa koulu, joten sitten on pakko taas panna pyörät pyörimään tuttuun tapaan, eikä lusmuilulle tai muulle suunnitelmien muutoksille ole enää sijaa. Muutenkin tuntuu, että jokainen tässä perheessä kaipaa rutiinien paluuta, koska kiukuttelu on yltänyt ihan mahdottomiin mittasuhteisiin taas tänään… niin minulla kuin lapsillakin. 


Löysin tällä viikolla tieni blogiviidakossa muutamaan, itselleni uuteen, mielenkiintoiseen blogiin, joissa näyttää käsityöt olevan aika voimakkaasti läsnä. Ikään kuin niistä inspiroituneena päätin uhrata perjantaipäivän ompeluun.  Huusholli oli kyllä sen näköinenkin siipan tullessa töistä kotiin, että minä olin keskittynyt johonkin itselleni tärkeään, kun lapset saivat vapaasti viihdyttää itseään, mitä nyt välillä törkin ruokaan nenän eteen. Ompelin itselleni mekon ja tunikan tutulla kaavalla, jolla jo kesällä tein yhden mekon. Ja kangaskin oli samaa, kun sitä oli vielä reilusti jäljellä ja se on käytössä tosi kivan tuntuista.


Lisäksi olen saanut vihdoin myös itselleni kudottua ihanat, pitkävartiset palmikkosukat! Tehtailin näitä jouluksi useampaan pakettiin ja vielä yhdet lahjaksi joulun jälkeenkin, joten kuvaa en siksi ole aiemmin laittanut. Nämä omani sain juurikin tänään valmiiksi ja hetihän ne täytyi jalkaan vetäistä. Eikä ainakaan tule kiusausta laittaa pakettiin kenellekään, kun ajan ne jo sisään.


Lähden tästä vielä yöksi töihin, kun tuli yllättäen puhelu, että pääsisinkö hätiin. Onhan se aina parisuhteesta pois, kun lauantai-iltana yöksi lupaa mennä, mutta iloinen kilahdus kassassa helpottaa vähän henkistä taakkaa kuitenkin. Kaikkea kun ei voi saada…

- Katja-

torstai 13. tammikuuta 2011

Kamala, ihana kasvatusvastuu


Eilen illalla kävin tytön kanssa kahdestaan kävelylenkillä. Meillä oli mukava hetki kahdestaan ja kumpikin nautti.



Tämä päivä ei alkanut hyvin.

Pikkuneiti Nötterö pisti suunsa tötterölle ja suusta tuli hillitöntä raivoa.  Kaikki alkoi aamupalasta. Väärät eväät oli kenkku äiti laittanut lapsen lautaselle. Puolen tunnin raivon jälkeen päätti puraista vähäsen sapuskastaan ja äiti luuli, että vaara olisi ohi, mutta väärä luulo.



Neiti riisui yöpuvun varsin ketterästä, mutta aloitti yhtäkkiä hillittömän raivon. Puolen tunnin raivon jälkeen sain selville, ettei pysty pukemaan, kun kukaan ei auta. Äiti totesi, että ennenkin on vaatteet päälle omin voimin saatu, mutta apua on mahdollista saada, mikäli sitä pyytää. Luonto ei lapsella antanut periksi, raivo jatkui. Tunnin kohdalla valitteli, että on kylmä pelkissä pikkuhousuissa. Äiti totesi saman minkä ensimmäisen puolen tunninkin jälkeen. Tässä vaiheessa poika kysyi, että aikooko sisko huutaa koko päivän. Puolentoista tunnin raivoamisen jälkeen puki itse päälleen ja lopetti itkun kuin seinään. Halusi äidin harjaavan hiukset ja laittavan ne kiinni. Sen jälkeen on ollut kuin “ihmisen mieli”. Ota näistä sitten selvää.



Nyt lapset on ulkoistettu naapuriin, että äiti voisi keskittyä koulutehtäviin vähäksi aikaa, mutta täällä sitä vain keikutaan, ihan väärien tehtävien parissa…
- Katja-

tiistai 11. tammikuuta 2011

Matti ja Yrjö

Meidän perheessä Matista on tullut ihan vakivieras tai kai se jo kuuluu perheeseen, kun on pitänyt majaa meillä jo yli seitsemän vuotta pääsääntöisesti. Kyllä se jossain muuallakin käväisee, etenkin kesäaikaan, kun minäkin pystyn enemmän käymään töissä, mutta aina pienen lomailun jälkeen se jo viipottaa takaisin. Henkilökohtaisesti olisin valmis kyllä heittämään sen pysyvästi ulos talosta, mutta minkäs teet. Vielä on sitäkin kestettävä, kun rahkeet ei riitä sitä ulkoistamaan pysyvästi.

No, nyt kävi sitten niin, että Matti sai kaverin, ainakin vähäksi aikaa. Oveen koputti toissa yönä Yrjö, Matin hyvä ystävä. Yrjö on kiusannut etenkin Amea, mutta kyllä se meitä muitakin vähän on alkanut ahdistella… Saapa nähdä kauanko se viihtyy, ennen kuin malttaa pakata kimpsunsa ja suunnata muualle. Matilla ainakin on lystiä, kun ei yksin tarvitse olla kotona.




- Katja-

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Terät



Tänään sain käskyn ostaa uuden teroittimen. Edellisen, tiensä päähän tulleen, heitin roskikseen syyskesällä. Aika pitkälle yhdellä teroituksella on päästy, mutta nyt tultiin siihen viimeiseen pisteeseen, jonka yli ei päästy ilman uutta. Miten sutjakkaasti uusi terä vuolikaan kynän kärjet…

Mistä sitä saisi sellaisen terän, joka vuolisi mielen tieltä kaikki olemattomat ja keksityt esteet.Terän, joka pitäisi saavutetut linjat sulavina uudelleen ja uudelleen. Terän, joka pitäisi motivaation korkealla, ihan siellä terävimmässä kärjessä, olipa kyseessä ihan mikä tahansa asia, joka tuntuu jonain hetkenä tavoittelemisen arvoiselta. Miksi kärki kuluu ja  tylsyy niin kovin nopeasti, heitetään nurkkaan ja yritetään unohtaa, kunnes se on taas pakko etsiä esiin ja yrittää teroittaa yhtä teräväksi, kuin se kerran oli? Entä se teroittava terä, miten se pysyisi terässä?

- Katja-

lauantai 8. tammikuuta 2011

Tiedätkö…

…sen tunteen, kun jotain mitä olet etsinyt, löytyy, mutta on silti tavoittamattomissa. Ihan lähellä, mutta silti liian kaukana.

… sen tunteen, kun joku jonka arvostelukykyyn olet luottanut, toimiikin vastoin odotuksiasi. Ajattelematta merkityksiä, syitä ja seurauksia.

… sen tunteen, kun olet tekemisissä jonkun kanssa, jonka seurassa täytyy punnita sanat tarkasti. Varoa, ettei sytytyslanka syty ilman tarkoitusta. Tietämättä mistä kipinä saattaa singota.
Minä tiedän nuo kaikki tunteet juuri nyt. Juuri tällä hetkellä.



- Katja-

perjantai 7. tammikuuta 2011

Tuiskussa ja tuulessa

Lumitöitä on saanut tehdä vähän väliä. Hyvää liikuntaa, vaikka lumi on nyt niin kovin kevyttä, että ei se kuntoa nostakaan. Muksujen kanssa on rämmitty lähimetsissä niin pimeän aikaan taskulamppujen valossa kuin valoisallakin. Metsä on ihana leikkipaikka, jossa ei leluja kaivata.



Eilen kävimme tutustumassa linnaan, koko perheen voimin ja isovanhemmat vahvistuksena, loppiaistapahtuman puitteissa. Nukketeatteri oli mukavaa katseltavaa kaikkien mielestä ja muksuille kelpasi myös askartelu. Aktiviteetteja olisi ollut enemmänkin, mutta nälkä ajoi kotiin, vaikka pieni mies makkaraa saikin syödäkseen. Ensi vuonna osataan paremmin varautua, vaikka ottamalla omat eväät, pulkat ja käteistä rahaa mukaan.

Nytkin vietetään vapaapäivää hoitotädin lomaillessa, lentävää lunta katsellen ja seuraavaa lumenluontia suunnitellen.
- Katja-

tiistai 4. tammikuuta 2011

Glögitorttu






Lauran synttäreitä juhlistettiin glögitortun voimin. ( Neidot kuuluu olevan 17-v kauneimmillaan?) Uusi kokeilu, minkä tänä jouluna bongasin viime vuotisesta K-kaupan jouluruokalehtisestä. Sanoisin, että kannattaa tehdä toistenkin. Vaihdoin ohjeen kerman Flora Vanillaan, piparit omiksi ja päälliseen laiton ihan valmista glögiä. Glögitiiviste olisi saattanut kyllä olla vähän voimakkaamman makuista, mutta menetteli näinkin. Hyvä nyt hehkuttaa, kun jouluturvotuksen laskettaminen on alkanut. Tuo ihana maku on siis muisto vain…

- Katja-

maanantai 3. tammikuuta 2011

Paluu arkeen












Hoitotäti palasi töihin, pehmeä kolmen päivän laskeutuminen lapsilla joululomasta normaaliin arkeen. Tosin lomalla ei päivääkään kulunut ilman kysymystä: “ Milloin päästään hoitotädille?”  Tänään ei murehdita vielä ensi viikon päiväkotiaamujen tuskaa…

Huomenna… huomenna palautan ajatukset ja teot opiskeluun. Tämä ilta armon aikaa. Viimeöisen työkeikan nojalla siirretty aloituspäivää.
- Katja-

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uusi alku?







Vuoden vaihduttua uuden vuoden haasteet alkavat painaa mieltä. Miten saavuttaa tämän vuoden tavoitteet? Riittääkö voimat? Toisaalta: tämän vuoden kun jaksaisi ponnistaa, niin sitten helpottaisi.

Yritän karistaa kaikki syksyn epäilykset mielestäni, putsata pöydän ja aloittaa ikään kuin alusta. Uusin voimin. Lupaan itselleni, että teen parhaani, mutta yritän olla itselleni myös armollinen. Pyydän lähipiiriltä nöyrästi tukea ja kärsivällisyyttä. Näillä eväillä mennään kohti tulevaa.
- Katja-